Enpä usko, että edes itse George Orwell fantasioi “iso-veli valvoo”-järjestelmän olevan niin kattava ja huomaamaton nykypäivänä kun hän kirjoitti 1984-kirjaansa.. Vuonna 1998 Tony Scott yhdessä Will Smithin kanssa teki ihan mukiinmenevän jännityselokuvan, Enemy of the State, joka toi hyvin esille sen, kuinka paljon ihmisiä pystyttäisiin oikean tahon puolesta seuraamaan. Toki elokuva hieman liioitteli tiettyjen teknisten seurantalaitteiden suhteen, mutta ajatus tuli varmasti kaikille selväksi. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ohjaaja D.J. Caruso on tehnyt hyvin samantyyppisen elokuvan päivitettynä nykytekniikkaan. Kun soppaan on vielä sekoitettu ripaus Die hard: With a Vengeance-tyyppistä aikataulullista etenemistä, niin käsissämme on todella onnistunut teknotrilleri.
Jerry Shaw (Shia LaBeouf) elää normaalia tylsää elämäänsä kopiontiliikkeessä ja hänen päivän jännittävimmät hetket koetaan takahuoneen pokeripippaloissa, jossa Jerry putsailee kanssatyöläisten tienistit. Elo on muutenkin hyvin harmaata ja päivittäistä taistelua rahan riittävyydestä vuokraan, kunnes Jerry kuulee ensin veljensä kuolleen, ja saa kotiinpalatessaan puhelun, joka muuttaa hänen elämänsä. Hautajaisissa ollessaan joku oli toimittanut miehen kämppään muutaman satakiloa ammoniumnitraattia, uusimpia aseita mitä kaupasta saa, sekä lento-ohjekirjoja ym. mukavaa. Kun samalla parikymmentä FBI-agenttia on tulossa kohti asuntoa ja ääni puhelimessa sanoo, että sinulla on 30 sekuntia aikaa totella tätä tuntemattoman naisen ääntä, joten mitä teet… No mitäpä sinä tekisit?!?
Samaan aikaan yksinhuoltaja Rachell (Michelle Monaghan) saa samantyyppisen puhelun olleessan viettämässä tyttöjen iltaa baarissa. Tuntemattoman naisen ääni puhelimessa kertoo, että hän voi tappaa Rachelin pojan koska vain, jos nainen ei tottelisi häntä. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa katsojan mielenkiintoa todella kutkutellaan, ja elokuva saa niinsanotusti tulta alleen. Caruso on rakentanut loistavasti sen tunteen, jossa kahta henkilöä pakotetaan tekemään äänen käskyt, sillä tottelemattomuudesta rankaistaan ankarasti. Shia Lebouf on ensimmäistä kertaa vähemmän ärsyttävässä roolissa Jerrynä, ja katsoja jaksaa oikeasti välittää tästä henkilöstä. Myös Monaghan on hyvinkin uskottava naisena, joka pelkää lapsensa puolesta ja on näin valmis tekemään lähes mitä vaan.
Kun itsekin on jonkinlainen teknologiafriikki, niin elokuvassa käytetyt tekniikat ja laitteet todellakin herättävät mielenkiinnon. Tekninen toteutus hipoo lähes täydellisyyttä, ja elokuvan rytmitys on suorastaan mestarillista. Muutamien sekuntien aikaikkunalla tehtäväksi tarkoitetut tehtävät suoritetaan ilmoitustauluja ja kännykän ääntä seuraamalla. Toiminta on niin hektistä , että roolihahmot eivät edes ehdi ajatella mitä he tekevät, vaan toimivat puhtaasti vaistojensa ja ohjeidensa varassa. Elokuva on myös visuaalisesti todella näyttävää ja realistista, vaikka täytyy myöntää, että tietyt tekniset apuvälineet eivät ehkä ole vielä ihan nykyaikaa, mutta annettakoon se anteeksi elokuvallisen kerronnan tieltä. Sivuosissa puolustusministeriä näyttelevä Michael Chiklis on täydellisen sopiva rooliinsa kuten on myös FBI:n antiterroristi-yksikköä johtava Thoman Morgan (Billy Bob Thornton).
Eagle Eye on onnistunut elokuva näyttämään sen, mihin pahimmillaan/parhaimmillaan yksittäisen ihmisen valvonta voi viedä. Se herättää myös kysymyksiä siitä, kuinka paljon me annamme koneille ja teknologialle valtaa pitämään infrastruktuuriamme ylhäällä. Jo nyt tietokoneet “hallitsevat” lähes kaikkia tärkeitä elämän ylläpitotehtäviä, ja kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eagle eye ei kuitenkaan yritä olla mitenkään liian yhteiskuntakriittinen tai alleviivaava, vaan on kuitenkin pääasiassa viihdyttävä toimintajännäri, joka vain hyödyntää uusinta tekniikkaa.
Summary
Genret: jännitys,toiminta,mysteeri
Kesto: 113 min
Ohjaaja: D.J. Caruso
Pääosissa: Billy Bob Thornton,Michael Chiklis,Michelle Monaghan,Rosario Dawson,Shia LaBeouf
Valmistusmaa: Yhdysvallat,Saksa
Valmistusvuosi: 2008