Hotelli Ruanda

Afrikan historian suurin kansanmurha tapahtui vuonna 1994 Ruandassa, kun aikaisemmin huonommassa asemassa olleet hutut alkoivat järjestelmällisesti surmaamaan Belgialaisten siirtomaaisäntien suuremmassa arvossa pitämiä tutseja. Kansanmurhan aikana lähen miljoona tutsia ja maltillista hutua sai surmansa sisällissodassa, joka päättyi lopulta heinäkuussa 1994. Käsittämätöntä kyllä, länsivallat ummistivat täysin silmänsä tältä tragedialta ja ainoat länsivaltojen edustajat maassa tapahtumahetkellä olivat naurettavat 300 YK-sotilasta.

Hotelli Ruanda kertoo tarinan Des Mille Collines-hotellin johtajasta Paul
Rusesabaginasta(Cheadle), joka pelasti toiminnallaan yli tuhannen ihmisen hengen keskellä tätä katastrofia. Tämä liikemies varmisti lahjomalla, neuvottelemalla ja kiristämällä hotelliinsa pelastettujen tutsien ja hutujen koskemattomuuden lähes toivottomassa tilanteessa.

Cheadle näyttelee hienosti ja vähä-eleisesti miestä, josta tulee sankari lähes tahtomattaan. Kun muu maailma jättää ruandalaiset omiin oloihinsa tämä mies menettää uskonsa ennen arvossa pitämiinsä länsimaalaisiin. Ainoana tässä kriisissä häntä auttaa kanadalainen YK:n eversti Oliver(Nolte), joka yrittää pärjätä tilanteessa parhaansa mukaan naurettavien resurssiensa kanssa.

Ohjaaja Terry George luo elokuvaan painostavan jännittävän tunnelman, eikä päästä vahingossakaan katsojaa piinasta, vaikka onkin ennalta selvää, että kaikki tulee kääntymään edes jokseenkin parhain päin. Usea länsimaalainen katsoja tuntee varmasti piston omassa tunnossaan, kun amerikkalainen uutiskuvaaja Jack Daglish(Phoenix) luonnehtii tavallisen länsimaalaisen suhtautumista järkyttäviin uutisvideoihin. ”Luultavasti he uutisia
katsoessaan sanovat ”Herranjumala, tuo on hirveää” ja sen jälkeen palaavat illallispöytään, ja se siitä”. Tämä on valitettavasti harvinaisen totta, vai kuinka moni voi puhtaalla omallatunnolla väittää, että kolmannen maailman katastrofit todella järkyttävät? On jokseenkin naurettavaa että, kun 3000 amerikkalaista kuolee Suomessa pidetään hiljaisia hetkiä, mutta kun miljoona afrikkalaista kuolee, ihmiset kohauttavat olkapäitään.

Elokuva pitää otteessaan alusta loppuun, kaksituntisessa tarinassa ei ole yhtään suvantovaihetta. Hotelli Ruanda sai kolme oscar-ehdokkuutta(Paras miespääosa, paras naissivuosa ja paras alkuperäiskäsikirjoitus), eikä suotta, näyttelijätyö on todella hienoa ja kokonaisuus toimii loistavasti. Suosittelen jokaisen katsomaan tämän ihan vaikka yleissivistyksen kannalta.