Paha maa

Valkokankaalle heijastuvat sanat “Työttömyys, viina, kirves ja perhe. Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe”. Näin alkaa tuottaja Markus Selinin uusin tuotos “Paha maa”. Elokuva on rytmitetty näiden Eppu normaalin lyriikoiden mukaisesti seitsemään jaksoon, jotka kertovat surullisia tarinoita suomalaisesta elämästä.

Olin todella yllättynyt tästä Solar Filmsin uusimmasta teoksesta. Firman aikaisemmat tekeleet ovat olleet täynnä tissejä ja räjähdyksiä nivottuna jollakin merkityksettömällä tarinalla, joka ei kiinnosta ketään. Pahaa maa on kuitenkin eri maata. Elokuvassa kyllä näkyy tissit, kerran, mutta pääosassa on paha olo.

Tarina seuraa erään väärennetyn 500 euron setelin matkaa omistajalta toiselle ja samalla näiden omistajien ja heidän läheistensä elämää kuvataan realistisesti ja sensuroimatta. Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, mutta samanlaisia kohtaloita löytyy varmasti joka puolelta suomea, eikä vähiten niistä puolikuolleista pikkukylistä, jollaisessa itsekkin joskus asuin.

Elokuvassa on myös muutakin poikkeuksellista, nimittäin näyttelijätyö. En ole koskaan nähnyt yhtä hyviä roolisuorituksia suomalaisessa elokuvassa. Nimet Mikko Kouki, Petteri Summanen, Sulevi Peltola, Mikko Leppilampi ja Jasper Pääkkönen ovat varmasti kaikille tuttuja, mutta yhtä vakuuttavaa työskentelyä en ole herroilta aikaisemmin nähnyt. Erityisesti Petteri Summasen näyttelemä onnellisuudesta itsetuhoon päätyvä perheenisä ja Mikko Koukin inhottava työmies ovat mahtavia suorituksia.

Kuten aikaisemmin sanoin, elokuvan pääosassa on paha olo. Tätä pahaa oloa välitetään katsojille lohduttomilla ihmiskohtaloiden kuvauksilla ja juuri, kun katsoja ajattelee “tuon huonommin nyt ei voi enää mennä”, niin elokuva vetäisee taas maton alta. Elokuvan loputtua ainakin itselläni oli epätodellinen olo ja yhtäkkiä vauhdilla lähestyvät harjoitustöiden deadlinet ja tenttien päivämäärät tuntuivat erittäin merkityksettömiltä ongelmilta.

On elokuvassa toki hauskojakin kohtia, siis jos pitää mustasta huumorista. Erityisesti harvat seksikohtaukset, joissa toisessa kaunis poika Jasper Pääkkönen harrastaa piripäissään miesseksiä, jaksavat naurattaa omalla sairaalla tavallaan.

Pitkästä aikaa todella hyvä suomalainen elokuva, Selinin tuotantokoneisto on
saanut aikaa yllättävät hyvän paketin, joka herättää todella tunteita. Suosittelen erityisesti tilanteessa, jossa on liian hyvä olo. Leffan jälkeen ei taatusti ole mieliala katossa.