Cabin fever

Eli Rothin ohjaama Cabin fever ei ole kaikista tiedoista poiketen kauhuelokuva. Se on enemmänkin lähellä joko näitä vaihtoehtoja: a) kauhukomedia b) tahattoman koominen kauhuelokuva tai c) parodia. Luulen, että lähin näistä on c) eli parodia. Siltä ainakin Cabin fever tuntuu, sillä sen juonesta ja tapahtumista ei katsoja saa mitään tolkkuja ja näyttelijätkin ovat niin pökkelöitä, ettei voi muuta kuin hymyillä. Vaikutteita on otettu mielestäni Bad tastesta ja Unensieppaajasta, mutta tarkoituksenmukaiseksi kauhuelokuvaksi Cabin feveria on hyvin vaikea uskoa. Tekijöillä on ollut useammassakin vaiheessa selvästi kieli poskessa ja katsoja repeilee enemmän kuin useamman kerran elokuvan tapahtumille.

Elokuvan juoni on sekava kokonaisuus, jonka pääpiirteet pyörivät ihonsyöjä-taudin ympärillä. Jengiä kuolee ympäriltä, veri lentää ja irtoraajoja jää sinne tänne. Kun mukaan vielä ympätään tappajakoiria, punaniskajuntteja ja tietenkin paljaat rinnat, on verinen hassuttelu valmis. Kohtauksistakin hypitään rennosti toiseen sen kummempia ajattelematta ja epäloogisuudesta ei ole jaksettu välittää. Koko elokuvasta muutenkin tulee esiin sen välinpitämättömyys laadusta. Homma vaikuttaakin hyvin tehdyltä, amatöörimäiseltä puuhastelulta, joka ei tosin menoa yhtään haittaa. Se, mikä allekirjoittanutta eniten ihmetyttää, on elokuvan luokitteleminen kauhuelokuvaksi, jota se ei oikeastaan ole.

Elokuvan näyttelijöiden tasoa voi kuvata lähinnä sanalla “amatööri”. Elokuvan näyttelijät ovatkin tuntemattomia suuruuksia, joille en kyllä suuren suurta osaa voine tulevaisuudessa luvata. Ohjaaja Roth ei ole alaisiltaan paljoa vaatinut, muttei se oikeastaan edes haittaakaan, sillä näyttelijöiden taso kuvastaa oikeastaan koko elokuvan henkeä. Jos näyttelijöiden suorituksia ei ota niin tosissaan, niin roolisuoritukset ovat itse asiassa ihan mukiinmeneviä.

Kauhun tasolla Cabin fever ei pelota, vaikka David Lynch on ollut edesauttamassa Rothin esikoisohjauksen syntyä. Käsissä on “läppä-leffa”, josta ei kannata leffalipun hintaa missään tapauksessa maksaa. Sitten myöhemmin, kun elokuva tulee vuokralle, elokuva menee mainiosti vaikkapa hyvässä kaveripiirissä elokuvaa katsellen ja sille nauraen. Ainakaan minä en ollut näin koomista kauhuleffaa pitkään aikaan nähnyt.