Vertigo

Vertigo on myyttisiä suhteitakin saanut Hitchcock elokuva, joka alleviivaa sitä tosiasiaa ettei kauniille ja vaaleille nuorille naisille käy Hitchcockin ohjauksissa koskaan hyvin.
Elokuva tasapainoilee juonittelun ja juonittelun ratkaisuyritysten rajamailla. Jännitteen se säilyttää kuten kaikki ohjaajan teokset loppuun saakka (mikäli elokuvaa ei ole aikaisemmin nähnyt).

Tärkeänä lankana juonen kannalta on myöskin päähenkilön korkeanpainankammo, joka osoittautuu loppumetreillä kohtalokkaaksi.
Vaikka Hitchcock oli aikakausisidonnainen englantilainen peruskonservatiivi, jonka kaikista hänen ohjaustöistään voi päätellä, kestävät juuri hänen teoksensa aikaa paremmin kuin juuri kenenkään muun ohjaajan.

Vertigo kuuluu elokuviin, jotka kriitikot eri puolilla maailmaa rankkaavat säänöllisesti joukkoon "kaikkien aikojen klassikot". Tähän joukkoon se on kieltämättä paikkansa ansainnut.
Tavalliselle katsojalle tarjoaa Vertigo joukon dramaturgialla mestarointia ja täyttä ohjaajan juonenkulun hallintaa. Kliimaksi elokuvassa on kun sen petos paljastuu katsojalle. Pelkistyksen mestariteos tässä on niin ikään kyseessä.

Toki täytyy muistaa, että Hitchcock on eräänlainen elokuvan kivijalka, joka leikkii jännityksellä ja katsojen hämäämisellä. Saa nähdä tuleeko koskaan toista Alfred Hichcockia.