Vampires: The Turning

Katselin hiljattain televisiosta uutta ja pirteää reality-sarjaa, Ramsay’s Kitchen Nightmares, jonka jaksossa oli varmastikin maailman surkein pääkokki Tim, joka ei osannut erottaa edes palanutta ruokaa ja tarjosi itse Ramsayllekin pilaantuneita simpukoita. Moisesta tunaroinnista -joka tosin oli kaikessa kaameudessaan hupaisaa- tuli auttamatta mieleen Marty Weissin esikoisohjaus, Vampires: The Turning, josta ei oikeasti jäänyt mitään hyvää sanottavaa. Elokuva olikin oikeasti jotain kauheaa tunarointia, jossa luurangot muodostavat kauhua ja hirmuinen voivottelu, ”hoo-moilasena” hortoilu ja potkunyrkkeily toimintaa.

Yleensä positiivisia asioita yrittää löytää huonoistakin elokuvista mm. näyttelijäsuoritusten kautta, mutta tästä tunaroinnista valon pilkahduksia on oikeasti täysin turhaa etsiä. Pääosan esittäjä Colin Egglesfield, monien tv-sarjojen tusinatähti, on suuri pettymys harhailevine katseineen ja turhine taistelutaitoineen. Muutenkin ala-arvoista pääosaa esittävä Egglesfield on kuin suuri majava ilman nakerrettavaa puuta: täysin hukassa. Samaa voidaan sanoa muistakin näyttelijöistä ja mikä pahinta, mm. Carnivalessa loistanut Patrick Bauchaukin on täysi mitättömyys siitäkin huolimatta, että miehessä olisi persoonallisuutta ja karismaa ainakin tälläisiin videovuokraamon tusinaelokuviin. Mutta valitettavasti nimenomaisesti tässä elokuvassa mies on sortunut taas The Predenterin (Kameleontti, tv-sarja) tasolle, joka ei todellakaan ole hyvä asia.

Komeasti nimetty Vampires: The Turning on typerryttävän huono elokuva: sen tarina on suhteellisen mielikuvituksellinen pakkaus, mutta toteutus ja tunnelma ovat niin pahasti tuuliajolla, että Nukkumatti alkaa väkisinkin hiipimään pirteämmänkin katsojan silmiin. Unihiekkaa heitelläänkin elokuvassa sinne tänne ja väliin tekaistut, satunnaiset hakkaamis- ja verellä mässäilykohtaukset ovat kuin suoraan Omon mainoksesta, jossa hymyillään aurinkoisesti ja sitten siirrytään suoraan toimintaan. Muutenkin elokuva on ontto ja teko-ritarillinen ”kostotarina”, jossa pakit antaneen ja kadonneen tyttöystävän puolesta ollaan helvetin huolissaan samalla kun vampyyreja esittävät näyttelijät pitävät silmissään halpoja piilolinssejä ja muovisia tekohampaita. Vertakin nähdään jonkin verran, samoin pinnallista ja tavismaista sankaruutta, muttei se jaksa tätä elokuvaa kannatella. Amatöörimäiseltä vaikuttava elokuva onkin välillä niin kornia katseltavaa, että vähemmästäkin tekee mieli mennä nukkumaan. Pelkästään jo sen takia tätä elokuvaa kannattaa vuokraamossa ja kaupan hyllyllä vältellä ihan tosissaan… Ei tähtiä tälläiselle elokuvalle.