Shaolin Soccer

Siis voi jumalauta. ”Huikeat erikoistehosteet, mahtavat näyttelijät”. Ja tälle Aasia hurraa? Maailman paskimmat elokuvat -lista on aina ollut hankala, mutta kyllä tälläiset teokset sen kokoamista helpottaa.

Elokuva kertoo Shaolinille uskollisesta Singistä, joka sattuman takaa tapaa vanhan jalkapallolegendan Kultajalka Fungin. Fung huomaa kung-fun sovellettavuuden jalkapalloon ja näin Sing lähtee yhdessä Fungin kanssa keräämään vanhaa munkkiporukkaa kasaan, jotta päästäisiin Kiinan mestaruuskisoihin. Ainiin, mukana on vielä hiljainen leipuri (nainen) kaupungilta ja ilkeä mies Kultajalan nuoruudesta, jolla on oma oikein kunnolla doupattu joukkue.

Elokuvaa on tituleerattu yhdeksi Hong Kongin hauskimmista elokuvista. Itselleni tuli hirveä angsti elokuvaa katsoessa, kun illalla oli tullut oikeaa jalkapalloa (Tsekki – Saksa) ja sitten pitääkin sattua katsomaan tälläista tuubaa. Okei, saattaa se olla hauskaa kun Sing potkaisee tölkkiä ja se häviää taivaalle ja sitten se löytyy jostakin tiiliseinään uppoutuneena. Tai se, että potkaisee jalkapallolla ihmistä ja tämä lentää N voltin kimmokkeella seinästä toiseen. Oikeasti elokuva on älyttömämpi kaikessa kuin Matrix. Ja tämä ei ole ohjelmaa vaan aitoa munkkijalista!

Mikä elokuvassa sitten on hyvää? Oikeastaan kaikki munkkiveljekset ovat ihan mukiinmeneviä (en teidä tuleeko tämä alitajuisen säälin kautta) omana itsenään, ei todellakaan ilmojen halki liitävinä teräsmunkkeina, joiden potkuista tulee jonkin sortin pyöremyrsky ja muuta kivaa. Paras jos pitää sanoa, niin pääosa, ohjaaja ja kirjoittaja Stephen Chow. Niin, huikeat erikoistehosteet. Okei, ehkä huikean rumat. Miten 2000-luvulla voi pystyä etes tekemään niin päälleliimattuja efektejä? Ovat ne sulavia, mutta niin näkyviä, että hirvittää. Elokuva tuli katsottua DVD-formaatissa ~14” TV:n kautta TV:n kaiuttimilla, joten audiomaailmasta ja kuvanlaadusta en voi mennä sanomaan mitään. Eivät ne joka tapauksessa tätä elokuvaa pelasta, vaikka olisivatkin priimakamaa.

No muuta hyvää etsimällä etsitäänkin ja ne saadaan elokuvan lopun biisistä kung-fu fighting jota nyt voi kuunnella ja munkista joka seisoo kentällä aina kessu huulessa, se on ihan hauskaa verrattuna elokuvan muuhun kauheuteen. Tietysti sekin on positiivista, että elokuvaa ei olla tehty hampaat irvessä ja tietty rento meininki välittyy, mutta eivät ne tätä nosta paskan seasta puoltaväliä ylemmäksi. Ehkä en ymmärrä tämänkaltaista taidetta, mutta so not, kyllä te saatte pitää jos pidätte.