Snatch

Snatchin alku laittaa katsojan tehokkaasti hämilleen. Joukko rabbeja astelee sisään Aspenissa sijaitsevaan pankkiin. Matkallaan he juttelevat jos jonkinlaisia raamatun sisällöstä, kunnes saapuvat perille takahuoneeseen.

Yksi Rabbeista heittää takkinsa pois paljastaen mittavan pistoolijemman. Aseet kouraan ja riehumaan, pojat saavat kuin saavatkin sen mitä tulivat hakemaan: Timanttia, lähes nyrkin kokoista timanttia.

Timantin kuljetus uskotaan Franky Four Fingersin (Benicio Del Toro) kontolle. Kivi on tarkoitus kuljettaa New Yorkiin muutaman päivän sisällä. Valitettavasti kivelle kuitenkin löytyy ottajia ympäri Lontoota. Boris ”The Blade” Yurinov on ensimmäinen, joka tarttuu tilaisuuteen. Hän palkkaa kiveä rosvoamaan kaksi toverusta, Vincentin (Robbie Gee) sekä Sol:n (Lennie James)

Näitä toveruksia seuraa läpi elokuvan alinomaisen huono tuuri, tekivät he sitten mitä tahansa. Kikka tummaihoisista sähläreistä on sinällään jo käytetty, mutta se tuntuu toimivan tälläkin kertaa erinomaisen hyvin.

Varsinaisia päähenkilöitä elokuvassa ovat oikeastaan casinoa Lontoossa pyörittävät ystävät Turkish (Jason Statham) sekä Tommy (Stephen Graham). He muiden bisneksiensä ohella välittävät nyrkkeilijöitä Brick Top Polfordin (Alan Ford) pyörittämiin laittomiin nyrkkeilyotteluihin. Brick Top on sympaattinen kaveri, hän mm. syöttää itselleen velkaa jääneet henkilöt pieninä palasina nälkäisille sioille.

Referointi on tämän elokuvan kohdalla pirullisen hankalaa, sillä yksittäisiä tarinoita löytyykin lähemmäs puoli tusinaa. Nämä yksittäiset tarinat on nivottu taitavasti yhteen varastetun kiven ympärille. Ratkaisu ei elokuvallisesti ole uusi, mutta sitäkin nerokkaampi. Vaan mikäpäs tärkeintä: se toimii täydellisesti. Minkäänlaista hukkumisen tunnetta ei tule missään vaiheessa, vaikka kaikki elokuvan henkilöt eivät välttämättä edes kohtaa toisiaan missään välissä elokuvaa. Ottaisit mallia juonenkuljetuksesta, Peter Jackson.

Juoni ja sen kuljetus ovat selkeästi kunnossa? Entäpäs näyttelijät? Loistavaa, aivan loistavaa. Rakastuin ikihyväksi Alan Fordin sovitukseen Brick Top Polfordista, vaikka totuuden nimissä on aina muistettava, että pahiksen näyttely on elokuvissa kummasti muita henkilöitä helpompaa. Vaan eipäs sen puoliin. Yhtään ainoata huonoa roolisuoritusta en löytänyt. Brad Pitt menee mitä mahtavammin mustalaisten (mitkä gypsiet Britanniassa ovatkaan) etumiehenä, Mickey O’Neilinä.

Mielenkiintoisena seikkana otettakoon esille, että kaikki elokuvassa parikin lausetta sanoneet naiset saa helposti mahtumaan yhden käden sormiin. Tämä on miesten leffa miesnäyttelijöillä, vaan millainen se onkaan!

Nyt kun kuukauden superlatiivi- & ylisana-varasto alkaa käydä loppupuolelleen on yhteenvedon aika.

Elokuva toimii hyvin elokuvana, vaikka se ei juuri keksikään mitään uutta ja omaperäistä. Snatch on malliesimerkki siitä, miten timantinkovalla toteutuksella saa aikaan loistavan elokuvan. Hyvää työtä, Guy Ritchie.