elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Aiheellinen varoituksen sana. Elokuva on luokiteltu K-18-elokuvaksi ja sisältää erittäin raakaa väkivaltaa. Sitä ei voi suositella herkille ihmisille, joten dvd:n kansitekstejä on syytä uskoa!...

Aiheellinen varoituksen sana. Elokuva on luokiteltu K-18-elokuvaksi ja sisältää erittäin raakaa väkivaltaa. Sitä ei voi suositella herkille ihmisille, joten dvd:n kansitekstejä on syytä uskoa! Elokuva aiheutti ainakin minulla lievää pahoinvointia, sillä kuva pyörii ja välkyttää välilla varsin rajusti.

Näin vahvaa elokuvakokemusta en olekaan pitkään aikaan tuntenut. Keskellä yötä katsottu Irreversible oli mainettaan pahempi elokuva. Siis väkivaltaisuudeltaan. Silloin, kun luulee nähneensä kaiken, huomaakin erehtyneensä ja kauhistelee sitä veristä brutaalisuutta, jota alkukantainen ihmisvaisto lyö silmille. Tuloksena on puistattavaa, raakaa ja niin todelta tuntuvaa väkivaltaa, että hirvittää vieläkin. Gaspar Noe:n lukuisilla filmifestivaaleilla (mm. Cannes, Toronto jne jne) palkittu elokuva Irreversible sai minut voimaan pahoin fyysisesti.

Näyttelijät ovat Irreversiblessä erinomaisia. Monica Bellucci tekee uskomattoman rohkean roolin Alexina. Epäilen roolin olleen Belluccille henkisesti erittäin raskas, sillä sitä se on ainakin katsojalle: Belluccin näyttelemän Alexin elämän päivänpaiste loppuu niin brutaalisti ja äkisti, että katsoja ei osaa siihen valmistua. Kohtaus, jota tarkoitan (en viitsi paljastaa sen enempää) menee jo inho-realismin puolelle: pala nousee kurkkuun ja viha valtaa sydämen.

Toisessa pääroolissa nähtävä Vincent Cassel tekee myös epätavallisen roolin. Hän päästää villin ja suorastaan mielipuolisen itsensä valloilleen ja riehuu puoli elokuvaa kuin viimeistä päivää. Casselin roolihahmo, Marcus, on kuin kaksinaamainen Arpinaama. Toisaalta hellä ja rakastava aviomies, mutta toisaalta kostonhimoinen mielipuoli, jolle sana järki on utopiaa. Tuloksena on mitään säästelemätön Cassel, jonka roolihahmolla on matkaa raivohulluuteen asti vain vaahdon verran.

Kolmannessa pääroolissa nähdään Albert Dupontel, joka jää oikeastaan sivualalle. Hänen hahmonsa onkin elokuvan tasapainottavia asioita, mutta kuitenkin niin tuikitärkeä kuin vain voi olla. Dupontelin “matka” lopusta alkuun on oikeastaan aika koskettavaa katsottavaa ja sinänsä yllättävää, sillä juonesta olisi voinut kuvitella ihan jotain muuta.

Irreversiblen juoni on tyypillinen, mutta niin monipuolinen, ettei sitä halua selittää. Sen verran kuitenkin, että Irreversible alkaa hämmentävästi lopputeksteillä ja menee Mementon tapaan lopusta alkuun. Tarina tapahtuu elokuvassa noin parin tunnin sisällä ja näin ollen mitään ei ole “leikattu” pois. Tapahtumat tapahtuvat tavallaan reaaliajassa, joka on elokuvallisesti loistava asia. Juoni on siis kohtalaisen perinteinen kosto-tarina, mutta millainen? Suorastaan ennennäkemätön sanon minä!

Irreversible on yksi synkimmistä näkemistäni elokuvista. Alun hypnoottisen kuvan pyörimisen jälkeen siirrytään hämmentävistä alkuasetelmista homobaariin, jossa tapahtuvat asiat näyttävät ensin kaaoottisilta, mutta saavat viimein väkivaltaisen järkensä. Summana on katsojaa kuvottava, inhorealistinen kohtaus, jossa ruumiinosien yhtenäisyyksiä on vaikea tunnistaa. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa missään elokuvassa ja näky kummittelee vieläkin mielessäni. Hollywood-tyyliset irtojäsenet ja japanilaiselle elokuvalle tutut verimössöilyt ovat tämän rinnalla kevyttä kamaa. Kun soppaan lisätään vielä myöhemmin varmasti elokuvahistorian vastenmielisin raiskaus-kohtaus, niin kauhistelu ja kakistelu voi alkaa. Katsoja alkaa väkisin miettimään elokuvan miellekyyttä, mutta silti seuraa tiiviisti tapahtumia, jotka loppua kohti onneksi “normalisoituvat”. Lopulta elokuva kiinteytyy selkeäksi kokonaisuudeksi, jonka ihmiskohtaloita ajatellessa murtuu omaan huolettomuuteensa ja turvallisuudentunteeseensa.

Irreversible on ennakkoluuloton elokuva. Se on myös vastakohtien elokuva, sillä sen tapahtumat vaihtelevat suuresti lähes pornosta äärimmäiseen väkivaltaan. Elokuva on myös kuvattu erittäin ennakkoluulottomasti. Kameran pyöriessä ja kuvakulmien ollessa lähinnä suunnittelemattomia jossain on kuitenkin järki, joka kertoo katsojalle elokuvan kuvauksen olevan mielenkiintoisen kokeellista. Myös leikkaus ansaitsee erikoismaininnan, sillä sitä ei nähdäkseni juuri ole. Tai sitä ei ainakaan huomaa, koska useat kohtaukset näyttävät kuin yhdellä otolla otetuiksi. Se tekee elokuvasta fiktiivisen sijasta enemmän todellista suurta tapahtumaa, johon katsojan on syystä tai toisesta helppo eläytyä mukaan.

Irreversible on puhutteleva elokuva, joka ei kaunistele todellisuutta. Se näyttää ihmisen raivon, alkukantaisen kostonhimon ja toivon paremmasta vääristelemättömästi ja koruttomasti. Se ei edes yritä olla kaunis eikä yritä parantaa katsojien mieliä tarjoamalla utopioita. Se haluaa selvästi näyttää maailman nurjat puolet ja unelmien varsinaisen sielunmessun: kuinka elämä menee jonkin toisen eläimen (ihmisen) takia vessasta alas, kuinka elämä sortuu pienestä sattumasta. Se jättää myös katsojalle itsetutkistelun varaa Marcuksen roolihahmon muodossa: mitä sinä tekisit vastaavassa tilanteessa? Olisitko voinut vaikuttaa asioihin tekemällä jotain toisin? Vastauksia ei ole: ne jäävät vain ilmaan roikkumaan. Niinpä elokuvan loputtua käteen ei jää kuin tyrmistynyt, paikoiltaan nyrjähtänyt mieli, joka kaipaa korjaajaa.

  • 94%
    Irréversible - 94%
94%

Tiedot

Genret: draama, kauhu
Kesto: 93 min
Ohjaaja: Gaspar Noé
Pääosissa: Albert Dupontel, Monica Bellucci, Vincent Cassel
Valmistusmaa: Ranska
Valmistusvuosi: 2002

Sending
User Review
0 (0 votes)

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments