Sudenkorento

Kevin Costner esittää Joe-nimistä lääkäriä Tom Shadyacin yliluonnollisia asioita pursuavassa kauhudraamassa. Joen lääkärivaimo, Emily (Susanna Thompson) on kuollut traagisesti bussiturmassa Venezuelassa. Emilylla oli sudenkorennon näköinen syntymämerkki olkapäässään ja muistotilaisuuden jälkeen Joe alkaa nähdä sudenkorentoja paikassa jos toisessa. Mukaan liitetään vielä kaksi lapsipotilasta, jotka kertovat nähneensä Emilyn ollessaan koomassa ja joiden mukaan Emily tahtoo ottaa mieheensä yhteyttä ja niin juoni on saatu kasaan.

Kevin Costner hoitaa roolinsa mainiosti ja samalla varmuudella jota on totuttu häneltä näkemään vuosien varrella. Kathy Batesilla on myös hyvä rooli tukevana naapurina. Tarina lähtee sulavasti liikkeelle mutta jää polkemaan paikalleen puoliväliin jälkeen. Onneksi loppu on kerrassaan loistava ja saatu ovelasti kiedottua tarinan ympärille. Yliluonnollisten asioiden kanssa menee paikka paikoin hieman överiksi. Kuoleman ja tuonpuoleisen maailman käsittelyssä on pysytty hyvissä rajoissa eikä elokuva paisu uskonnolliseksi höpinäksi.

Dragonflyta voisi verrata M. Night Shyamalanin elokuvaan Sixth Sense. Dragonfly on yhtä surumielinen ja tunnelmaltaan paikka paikoin onnistunut ja jännittävä muttei kuitenkaan yllä kokonaisuudellaan samalle tasolle kuin Sixth Sense. Musiikin valinnassa on haluttu välttää riskejä ja samanlaista vingutusta ja pimputusta saa kuunnella kuin suurimmassa osassa jännitys- ja kauhuelokuvia.

Elokuva onnistuu Joen mahdollisen sekoamisen kuvaamisessa hyvin mutta itse tarinassa olisi parantamisen varaa. Omaperäiseksi ja kekseliääksi Dragonflyta ei voi sanoa, sillä väkisinkin aina välillä pulpahtivat mieleeni elokuvat Sixth Sense ja The Ghost. Pettymykseksi Dragonflyta ei todellakaan voi sanoa, vaikka parantamisen varaa olisi rutkasti.

Hyvää:
– Costnerin valinta pääosaan
– tunnelma paikka paikoin

Huonoa:
– tarinan kulku
– yliluonnollisten asioiden liiallinen käyttö