Kesäyön unelma

Menin katsomaan tyttöni seurassa Kesäyön unelmaa. Itse en elokuvaa ollut valinnut, vaan "valkkausvuoro" oli tytölläni. Mitään erikoista en odottanut, mutta TV-Tampereen mainosten myötä odotin sentään hieman parempaa kuin mitä sitten lopulta näin.

Elokuva perustuu William Shakespearen näytelmään Kesäyön unelma (yllättäen…), mutta siitä on tehty hupsutteleva ja rento rakastavaisten pikku leikki. Juoni on yksinkertainen. Lähes kaikki asiat tapahtuvat yhtenä yönä taikametsässä, jossa keijut kujeilevat pitkin ja poikin mantuja. Paikalle eksyy vielä kaksi paria rakastavaisia ja näytelmään harkoitteleva miesjoukko ja sotku on valmis. Kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle siitä, että Hermia-niminen nainen yritetään naittaa Demetriukselle, jota hän ei rakasta. Sen sijaa Hermia rakastaa Lysanderia, ja rakastavaiset päättävät karata. Kuitenkin Hermian ystävä Helena saa tietää pakosuunnitelmasta ja kertoo tästä Demetriukselle. Itseasiassa Helena on rakastunut Demetriukseen. Nämä kaikki henkilöt sitten päätyvät taikametsään, jossa keijuen kuningas Oberon ja keijujen kuningatar Titania pistävät oman pelinsä pystyyn ja Titania tapaa vielä kaiken lisäksi tavallisen kuolevaisen, jonka nimi on Bottom.

Näyttelijät eivät loista elokuvassa, mutta eivät myöskään munaa mitään. Suoritukset ovat siis tasapaksuja. Kuuluisuuksiakin vilahtelee kuten mm. Calista Flockhart (Helena), joka tunnetaan parhaiten Ally McBealista. Mukana ovat myös Michelle Pfeiffer keijujen kuningattarena ja Kevin Kline (Bottom), joka tunnetaan ainakin Wild Wild Westistä.

Pitäisikö tätä elokuvaa suositella? Ei ja kyllä. Ei siksi, että se on lopultakin aika tylsä ja kyllä siksi, että elokuva repliikit on kuitenkin "shakespearettalaisittain", joka tekee elokuvasta mielenkiintoisen. No joo…tätä elokuvaa voi suositella pareille.