Crazies

En tiedä, että oliko melko huonon Saharan ohjannut Breck Eisner ensimmäinen, joka keksi tehdä variaation Left 4 Dead -pelistä ja laittaa sen kauppojen hyllyille myyntiin, mutta joka tapauksessa Eisneriltä syntyi Crazies, jossa armeijan myrkystä hulluiksi tulleet ihmiset teurastavat lajitovereitaan säälittämättömästi samalla kun armeija yrittää epätoivoisesti pitää homman hallussa. Eisnerin käsissä koko homma menee lopulta niin pitkälle, että vaikutteita haetaan pelin sijasta Dan O’Bannonin elokuvasta Return of the Living Dead, sekä luonnollisesti George A. Romeron alkuperäisestä elokuvasta The Crazies (niin, Crazies on jälleen uudelleenfilmatisointi…), joissa molemmissa pistetään piste ongelmalle oikein kunnolla. Katsojalle elokuvasta ei tosin jää käteen kovinkaan kummoisia, sillä Crazies on loppukädessä puolitoistatuntinen riehuminen ja teurastus ilman mitään sen kummempia tunteita tai tapahtumia. Ainoastaan elokuvassa olevan tilanteen epätoivoisuus saattaa säväyttää jotakuta, mutta ei elokuvasta todellisuudessa kovinkaan paljon toimintaa enempää irti saa.

Crazies on elokuva, jossa näyttelijät ovat viime kädessä melko yhdentekeviä, mutta heihin toisaalta kohdistuu mahdollinen hahmoihin samaistuminen. Tosin en ole varma, että onko elokuvassa ketään sellaista hahmoa, johon katsoja voisi tukeutua, mutta pääroolissa oleva, Deadwoodista monille tuttu, Timothy Olyphant on melko luotettava valinta. Olyphant näyttelee elokuvassa pikkukaupungin sheriffiä, jonka päivä alkaa mennä siinä vaiheessa metsään, kun kaupungin kansalaiset saavat päähänsä seota. Siitä seuraa varsin ruudinsavuinen pakomatka apulaissheriffi Russelin (Joe Anderson), lääkärivaimo Judyn (Radha Mitchell) ja nuoren Beccan (Danielle Panabaker) kanssa. Ei ole mitenkään sattumaa, että elokuvan sankarijoukko on neljän ihmisen vahvuinen ja vähenee pitkin elokuvaa varsin tyypillisin, jopa sanalla sanoen pelimäisin elkein.

Kaiken kaikkiaan Crazies on tarinaltaan ja jopa miljööltään puhdas putkilojuoksu, jossa pela… katsojat seuraavat hahmojen kulkua maalaismaisemien läpi kohdaten jos jonkinlaisia ongelmia. Ongelmat onneksi ratkeavat varsin aseellisesti, kun Eisner marssittaa ruudulle niin Apache-helikopterin, sotilaita kuin myös paikallisia redneckkejä haulikkoineen päivineen. Tuloksena on ihmiskohtaloita, joista osa on varsin synkkiä ja yksioikoisia ja osa tunnepaloiksi tehtyjä paukkuja, jotka sulavat omaan mahdottomuuteensa muutamassa minuutissa. Crazies on suunnattu häpeilemättä toimintaelokuvien ystäville, sekä osittain niille, jotka löytävät zombie-elokuvista jotain katselemisen arvoista. Vaikka elokuvan tekninen toteutus on kunnossa ja tapahtumat sinänsä suhteellisen loogisia, puuttuu elokuvasta sen uniikki ja aito ote. Kaikki tuntuu vain tarinan uusinnalta, jossa Olyphantin joukkio juoksee karkuun sekä armeijaa, että seonneita ihmisiä. Ja siitä on tuloksena on vain verinen takapihahassuttelu, joka kaikessa keskinkertaisuudessaan ei varmaan kovinkaan moneen hyllyyn päädy pysyvästi.