Kiss the girls

Yksi Gary Flederin parhaista elokuvista, Kiss The Girls (1997), on viimein saapunut uusintakatseluuni ja sen jälkeen katsoin parhaaksi päivittää hieman nuoren minäni tekemää arvostelua, sillä Flederin elokuva on ehkä jopa hänen uransa parhain ohjaus, ellei sitten vuonna 2003 valmistunut Runaway Jury ole jopa vielä parempi elokuva.

Kävin tässä vaihtelun vuoksi (ja osittain mainoksen uhrina) katsomassa Kiss the girls (Jäähyväiset tytöille) leffan. No se oli jotakuinkin pienen pieni pettymys. Odotin siitä Seitsemän elokuvan kaltaista hyytävän jännittävää ja juoneltaan erinomaista leffaa. Sitä ei ollut. (Odotinkohan liikoja…)

Toki, Kiss The Girls on aika ummehtunut ja jotenkin kopiolta haiskahtava elokuva, joka hönkäilee 1995 valmistuneen Se7evenin jalanjäljissä, mutta vain köykäisen kevyesti. Senpä takia kerron nyt sinulle nuorempi Tero, että petyit tähän elokuvaan siksi, että pääroolissa nähdään Morgan Freeman, se sama heppu, joka tähditti myös ihailemaasi Se7veniä. Odotit siis liikoja, mutta silti raivosit tälle elokuvan aivan liian alhaiset tähdet teini-ikäisen pojan raivolla.

Juonessa ei oikein päästy puusta pitkään. Juonihan meni sillä tavalla, että 7 (vai 8, en muista) naista oli kateissa ja joku hullu (tottakai) murhaaja/kaappaaja oli kaapannut omaan tunneliverkostoonsa (kirjaimellisesti). Juonessa ei ollut mitään muuta yllättävää kuin murhaaja. Muuten juoni junnasi mielestäni paikallaan ja minuun ainakin alkoi pikkuhiljaa hiipiä tylsistynyt olo.

Kiss the Girlsin juoni on oikeasti ihan mukiinmenevä elokuvan juoni, josta nykyaikana olisi varmaan tehty jopa (hyvä) minisarja. Tässä elokuvassa Casanovaksi tunnistautuva rakastaja-murhaaja kaappaa älyllisesti lahjakkaita missejä omaan kellariinsa tai oikeastaan tunneliverkostoonsa. Kuin ihmeen kaupalla yksi kuitenkin karkaa (Ashley Juddin näyttelemä Kate) ja niinpä Morgan Freemanin näyttelemän tohtori Crossin tehtäväksi jää päätellä epäilty samalla vältellen kaikkia mahdollisia virallisia protokollia, jotta elokuvan jännitys säilyisi loppuun saakka.

Näyttelijäkaarti hoiti hommansa rutiininomaisesti. Suurin tähti heistä oli Morgan Freeman, joka esitti poliisipsykologia tai jotakin.

Kyllä; Morgan Freeman kantaa elokuvaa erittäin pitkälle elokuvassa, jonka rooli jostain syystä tuo mieleeni The Wire sarjassa nähdyn Lester Freamonin hahmon. Ehkä Freemanin yhdennäköisyys Clarke Petersin kanssa tuo ne samat vibat, mutta hänen hahmossaan on muitakin manööveerejä kuin pelkkä ulkonäkö. Myös Ashley Judd on roolissaan 90-luvun tapaan melko hyvä ja esimerkiksi Cary Elwes (jonka muistan ikuisesti Robin Hood: Men in Tights -elokuvasta) tuo rooleihin myös tasapainotusta Bill Nunnin ja Jay O. Sandersin ohella.

Se siitä juonesta ja näyttelijöistä. Se siitä leffasta. Älkää edes viitsikö jos olisi tiedossa muuta tekemistä. Sen verran voisi sanoa, että jäähyväiset tälle leffalle.

Kiitos teini-Tero tästä, mutta näin 90-luvun nälkään melkein voisin suositella tätä elokuvaa ainakin katsottavaksi puolisilmällä, sillä se ei todellakaan ole niin huono, kuin teini-Tero ymmärtää sen olevan. Se on suhteellisen toimiva, hyvin eteenpäin junnaava pala, jossa Freeman ottaa menestyselokuvistaan kaiken mahdollisen irti.