Godzilla Minus One

Mahtuuko maailmaan vielä yksi Godzilla elokuva? Tätä varmasti moni kyselee, kun Hollywood on löytänyt uuden rahasammon Godzillan hirviö universumista missä tämä Japanin ylpeys taistelee ties ketä hirviötä vastaan aina seuraavassa osassa. Mutta nyt ollaankin aivan uuden tien edessä, kun ohjaaja Takashi Yamazaki yhdessä Ishiro Hondan ja Takeo Muratan kanssa ovat lähteneet tarinan alkujuurille ja nimensä mukaisesti käynnistäneet franchisen täysin alusta. Minus one nimittäin heittää tämän hetken Godzilla puumin Tokion lahteen, ja palaa vuoteen 1945 jolloin tämä kaikki alkoi ja heittää katsojan keskelle toista maailmansotaa.

Kuten sanoin tämä on jo wikipedian mukaan 37. elokuva, jota Godzillasta tehdään, mutta jotain raikasta ja uutta tämä silti tuo katsojille. Sen lisäksi että elokuva sai parhaan oskarin visuaalisista tehosteista, niin on hämmentävää katsoa tehosteiden jälkeä tietäen, että elokuvan budjetti oli arvioiden mukaan vain noin 12 miljoonaa dollaria. Raikkautta tuo myös se tosiasia, että tämä on täysin Japanilaisvoimin tehty elokuva, ja kaikesta huomaa, että nyt ollaan kansallisaarteen äärellä. Elokuva alkaakin kutkuttavasti päähenkilö Shikishiman laskeutuessa Odon saarelle, jossa korjataan Kamikaze lentäjien lentokoneita. Tilanteessa saadaan myös oiva käsitys itse päähenkilöstä, joka siis ei ollut suorittanut tehtäväänsä peläten kuolemaa.

Tällä saarella Shikishima sekä mekaanikko Tachibana myös kohtaavat ensi kertaa kuuluisan hirviön, joka vielä tässä vaiheessa on kooltaan pienen Tyranysauruksen kokoinen, mutta tästä huolimatta pyyhkäisee koko saaren korjausryhmän manalaan. Jälleen kerran päähenkilö jähmettyy tosipaikan tullessa, eikä ammu Godzillaa. Tästä alkaakin elokuvan ns. Hiljainen ja rakentava vaihe kun pääsemme tutustumaan itse päähenkilöön ja siihen, kuinka hän taistelee henkisesti omasta olemassaolostaan. Kotiinpaluun katkeruus, jossa kaikki ovat joko kuolleet sodassa, tai ovat pettyneitä Shikishiman Kamikaze lentäjän tehtävään.

Tarina on jotenkin hyvin traaginen, mutta hyvin japanilaiseen elokuvaan sopiva. Ainoa mikä näissä hieman häiritsee länsimaista katsojaa, on että lähes kaikki vuorosanat pitää huutaa. En ymmärrä tätä metodia, mutta onneksi se ei ole ihan niin koomista kuin joissain muissa japanilaisissa elokuvissa. Verkkainen eteneminen tekee jopa sen, että unohtaa katsovansa Godzilla elokuvaa, kun Shikishima luo suhdetta paikalliseen naiseen Norikoon ja hänen löytämäänsä lapseen Akikoon. Mutta muutaman vuoden hiljaiselon katkaisee jälleen Godzilla, joka nousee merten syvyyksistä kohti Tokiota pahat mielessä. Tästä elokuva saa jälleen uuden vaihteen silmään.

Shikishima on toiminut toisen maailmansodan miinojen raivaajana, ja jälleen hän on nokikkain tuon hirviön kanssa, kun se yllättäen ilmestyy kartalle. Alkaa armoton taistelu aikaa vastaan, kun Godzillan etenemistä yritetään estää, ja samalla tuodaan maailman jännittynyt tilanne esille niin että Yhdysvallat eivät voi auttaa Godzillan taltuttamisessa, koska Neuvostoliitto pitäisi tätä sotatoimena. Näin ollen japanilaisten pitää taistella tätä hirviötä vastaan omilla voimilla. Täytyykin sanoa, että taistelu ja Godzilla ovat luotu todella hienosti ja tehosteet ja räjähdykset ja Tokion tuho vievät tarinaa eteenpäin eikä myllerystä tehdä vain myllerryksen takia. Kaikella on tarkoituksensa. Kun viimein Shikishima aloittaa viimeisen taiston tätä demonia vastaan, alkaa taisto myös hänen omia heikkouksiaan vastaan.

Godzilla minus one, on ehkäpä parhaimpia, ellei jopa paras Godzilla elokuva, joka on tehty. En toki ole nähnyt kaikkia, mutta monta olen nähnyt ja varsinkin nämä amerikkalaisten viritykset. Ne tämä pieksee 100-0, vaikka toki kymmenen vuoden takainen Gareth Edwardsin ohjaama Godzilla oli hyvää viihdettä pitkään aikaan. Näyttelijät Ryunosuke Kamiki Shikishimana sekä Minami Hamabe Norikona hoitavat leiviskänsä uskottavasti, eikä kukaan näyttelijöistä varsinaisesti ärsytä. Menneeseen aikaan sijoittuva juoni toimii mainiosti ja kuvaus sekä äänet ja tehosteet ovat järkyttävän laadukkaasti tehty. Godzilla Minus one on kaiken sen hypen arvoinen.