The Meg 2: The Trench

Vuonna 2018 Jason Statham teki aivan mukiinmenevän haielokuvan ”The Meg” joka löyhästi pohjautui Steve Altenin romaaniin ”Meg – syvyyksien kauhu”. Pelkäsin aikanaan pahinta, sillä kaikenlaisia haielokuvia olit tehty vuosien varrella niin haihurrikaaneista, kuin suohaista jne, mutta koska the Meg oltiin lähdetty tekemään hieman isommalla budjetilla, kiitos Kiinalaisten, niin tuo tekele osoittautui todella vauhdikkaaksi seikkailuksi jossa Statham tapansa mukaan kohtaa ongelmat nyrkit edellä eikä tämä elokuva tehnyt tähän poikkeusta.  Jonas Taylorin hahmo on nyttemmin siis palannut jättiläishaiden maailmaan, tässä Meg2:The Trench jatko-osassa ja täytyy kyllä todeta että käsissämme on jopa ajoittain edeltäjäänsä vauhdikkaampi elokuva.

Mutta todettakoon tähän alkuun kuitenkin se, että jos ensimmäinen osa oli ajoittain jopa naurettavan epärealistinen, niin tämä jatko-osa heittää logiikalla häränpyllyä jo alusta asti ja fysiikan lait unohdetaan täysin koko elokuvan ajaksi. Ohjaaja Ben Wheatley on näköjään todennut, että pelkät hait ovat niin hirmu tylsiä otuksia, koska ne ahdistelevat ihmisiä vain meressä, niin hän on päättänyt tuoda kaiken maailman otuksia meren syvyyksistä pinnalle, jotta uhriluku pysyy vähintäänkin korkeammalla kuin aikaisemmin. Huikeinta tässä elokuvassa on kuitenkin PG-13 leimalle tehty toiminta, sillä voisi kuvitella, että verta riittää niin maalla kuin merellä, mutta koska Meg on niin iso otus, se syö uhrinsa kokonaan.

Meg 2 The Trench aloittaa kulkunsa viisi vuotta edellisestä elokuvasta ja kuten edellinenkin elokuva, pohjaa tämäkin elokuva juonensa kirjaan The Trench. Jälleen lähdetään siis kohti mariaanien hautaa, koska ihmisten loputon uteliaisuus ja ahneus ovat aina toimivia yhtälöitä. Edellisestä elokuvasta Jonasin ihastuksena ollut Suyin ei päässyt tähän jatko-osaan ja hänet kerrotaan kuolleen elokuvien välissä, joten Jonas on ottanut Suyinin tyttären Meiyingin kasvattamisen harteilleen ja on jälleen töissä Mana One tutkimusasemalla. Mana One ei ole kuitenkaan pelkkä meren pohjan tutkimusasema, vaan siellä paikan uusi johtaja Kiuming kouluttaa yhtä Meg haita nimeltä Haiqi, ja kuten arvata saattaa niin Haiqi ei tykkää pysyä rajatussa tilassa kovinkaan kauaa.

Jonas yhdessä uuden sukeltajaparin Jiumingin kanssa lähtevät kohti syvännettä ja eipä aikaakaan, kun hommat alkavat mennä pieleen. Meren pohjasta löytyy toinen tutkimusasema, jossa harrastetaan laitonta porausta ja tutkimusryhmä törmää myös kahteen uuteen Megiin. Tästä alkaakin melkoinen seikkailu meren pohjassa, josta jatketaan pinnalle estämään kolmen Megin yritystä syödä puolet erään lomakohteen turisteista. Elokuvan tempo on hengästyttävän nopea ja katsojalle ei todellakaan anneta aikaa hengittää. Budjetti on ollut melkoinen ja hait kyllä näyttävät komeilta ja toiminta on vähintäänkin huikeaa. Elokuvan pahiksina ei niinkään ole itse hait, vaan jälleen kerran ahneet ihmiset, jotka yrittävät hyötyä luonnon antimista vähän liiankin innokkaasti ja kuten arvata saattaa luonto iskee takaisin.

Mutta loppupeleissä nämä Meg elokuva ovat pohjimmiltaan vain vähän isommalla budjetilla tehtyjä huonoja haielokuvia. Vauhtia ja vaaratilanteita kun tulee solkenaan niin itse hahmojen motiivit ja toiminta on ajoittain paperinohutta ja niin sanottu juoni on vain sarja toimintakohtauksia, jotka on sidottu toisiinsa. Eroaako tämä sitten jotenkin esim Jurassic Park elokuvista, niin empä tiedä. Kiinalaisomistus on kuitenkin tehnyt sen, että yli puolet näyttelijöistä on aasialaisia, ja sitä kautta meille länsimaalaisille hieman tuntemattomia. Muuten elokuva pyörii täysin Jason Stathamin karisman varassa ja ei tätä voi suositella kuin todellisille hai faneille, tai Statham faneille. Aivot narikkaan vajaaksi kahdeksi tunniksi tämä toimii, mutta ei tätä toiste jaksa katsoa.