The Naked Gun

Vuonna 1994 ilmestyi Mies ja alaston ase 33 1/3, joka katkaisi mainioiden slapstick-komedioiden putken, jota Leslie Nielsen vielä jatkoi useissa elokuvissa myöhemmin, mutta jonka ZAZ-kolmikko (Jerry Zucker, Jim Abrahams, David Zucker) aloitti vuonna 1980 ”Airplane!” elokuvalla. Onneksi Abrahamsin (siirtyi ajasta ikuisuuteen 2024) ei tarvitse pyöriä haudassa tai Zuckereiden masentua, sillä uusi The Naked Gun (2025) on oikeasti hauska ja hyvä elokuva, jota jostain syystä kelpaa ihan elokuvateatterissa asti katsella. David Zucker oli skeptinen siitä, että miten Liam Neeson sopii Frank Drebin Jr.:n rooliin, mutta myöhemmin hän on pehmentänyt viestiään varmasti siksi, että elokuva on oikeasti Akira Schafferin (SNL:n ja The Lonely Island käsikirjoittaja) ohjaamana ja Seth Macfarlanen vaikuttaessa taustalla mainio pala ja kunnianosoitus vanhoille ”Mies ja alaston ase”-elokuville.

I can’t get mad at anyone who tells me I’m a genius
-David Zucker (The Guardian haastattelu)

Liam Neesonin näyttelemä Frank Drebin Jr. juo tauotta kahvia saaden kahvikuppeja autoon, toimistossa ja kodissa. Frank ajaa rikospaikalle puomien läpi, pujottaa käteensä suojakäsineen ja ottaa todisteen suojaamattomalla kädellä sulkien todisteen pussiin. Kolarissa ollutta autoa poimitaan jättimäisellä peliautomaatilla, jossa on koukku ja Pamela Andersonin Beth laulaa scat-laulun tyylillä samalla, kun Danny Hustonin pahis jammailee ja nauttii esityksestä vähän samaan tahtiin kuin Fast Shown Jazz Clubin juontaja. Kyllä: The Naked Gun tarjoilee tätä ja vielä yllinkyllin kaikkea muuta lisää, josta slapstick-huumorin nauttijat nauttivat enemmän kuin tarpeeksi samalla kun elokuvan poliisit polvistuvat isiensä kuvien eteen itkemään ja muistelemaan menneitä.

Elokuvassa tapahtuu koko ajan: ”kylmiä juttuja” pidetään pakastimessa, istumaan kehoitukset otetaan kirjaimellisesti samalla kun koko maailman kohtalo on vaakalaudalla. Tuloksena on onnistunut reboot, jossa Liam Neeson pääsee mukavuusalueeltaan slapstick-huumorin pariin, jossa hän näyttää olevan melko hyvä. Kun mukaan lyödään ehkä jopa yllättävän hyvin toimiva suhde Pamela Andersonin Bethin kanssa, on käsissä, anteeksi nyt vaan, ehkä uskottavin kemia kahden pääosanesittäjän välillä pitkään aikaan. Andersonin hahmo on hauska ja juuri siksi täysin oman tutkani alta tuleva näyttelijä on hauska. Kun mukaan lasketaan ikipahista näyttelevä Danny Huston, joka vetää oman roolinsa hienosti läpi, Paul Walter Hauserin hyvin näytelty aisapari Ed (Jr.) ja Kevin Durandin näyttelemä kätyri, on kasassa näyttelijäkaarti, jonka onnistumiseen en ihan aidosti uskonut.

The Naked Gun on jotain sellaista, mitä elokuva-ala oikeasti taitaa tarvita tällä hetkellä. Se on hyvin käynnistetty reboot, jossa kumarretaan 80- ja 90-luvun suuntaan ja annetaan katsojalle sitä, mitä hän on tullutkin katsomaan. Kohellusta, nokkelaa sanailua ja koko ajan tapahtuvaa absurdia tekemistä, missä yhdellä katsomiskerralla ei edes huomaa kaikkea. Yhtä lailla, missä Frank Drebin Jr. ajattelee ääneen samalla kun kaikki työkaverit ajattelevat ääneen sekoittaen toistensa ajatukset, ilmoittaa Andersonin Beth kirjoittavansa true crime-kirjallisuutta tapahtumista, joita hän keksii itse. Schaffer on yhdessä käsikirjoittaja-kollegoidensa kanssa tehnyt jotain, mitä olen odottanut jo kauan ja ennenkaikkea: onnistunut siinä. Hieno elokuva!