Vuosaari

Suomessa osataan tehdä ainakin yhdenlaisia elokuvia, kun kyseessä on ohjaaja Aku Louhimies. Louhimieheltä on nähty jo täsmällisen päräyttävän masentava Paha Maa, sekä Valkoinen kaupunki. Nyt vuorossa on äärimasentava Vuosaari, jossa meininki on jopa suomalaiseksi elokuvaksi harvinaisen masentavaa. Se taitaa olla jopa niin masentavaa, että episodielokuvaksi rakennettuun elokuvaan on parhaaksi katsottu tehdä ainoa ”oikea” päätös, jossa edes jotkut solmuun menneet langat niputetaan yhteen, jotta katsojalle saadaan edes vähän toivoa paremmasta. Tosin sekin tehdään jo niin myöhään, että useimmat Vuosaaren henkilöhahmot jäävät joko niin etäisiksi tai niin rikkinäisiksi, ettei katsoja voi muuta kuin raivota.

Oikeasti Vuosaari kertoo kuulemma rakkaudesta ja täytyy myöntää, että se tarjoaa monenlaista rakkautta kaikkeen siihen episodimaiseen sotkuun. Lapsi rakastaa äitiään, aviopuoliso rakastaa vierasta naista, yh-isä rakastaa lastaan ja niin edelleen. Homma pyörii kyllä tuon maagisen rakkauden sisäpiireissä, mutta sen ympärillä tapahtuu niin paljon kamalaa, että suoraan sanoen vähempikin riittäisi. Vuosaari tarjoaakin velkoja väärille ihmisille, yh-äidin, joka on vakavasti sairas, yh-isän, joka on täysin kujalla, lapsen, jota kiusataan julmasti koulussa ja lapsen, jonka ainoa kaveri on koira. Eikä siinä ole edes lähellekään vielä kaikki, sillä kun mukaan lässätään ulkomaalainen liikemies, julkisuutta janoava nuori nainen ja rakkautta etsivä aviomies, niin kasassa on niin masentava paketti, ettei paremmasta väliä. Noin kolme neljäsosaa Vuosaari antaa ymmärtää, että mitään toivoa ei ole, kunnes jostain syystä aurinko paistaa pilvenreunukseen edes vähän.

Elokuvan episodimaisuus antaa paljon valtaa tarinalle ja näyttelijöille, joita on elokuvassa enemmän kuin laki sallii. Minusta on täysin turhaa käydä kaikkia näyttelijöitä läpi, vaan sen sijaan tyydyn mainitsemaan muutaman silmiinpistävän suorituksen. Yksi parhaimmista näyttelijäntöistä tulee helsinkiläiseltä rap-artistilta, Deogracias Masomilta, joka tuo omaan rooliinsa sellaista vimmaista toivottomuutta ja tahtoa muuttaa asioiden tilaa. Samanlaista päättävyyttä -joskin erilaisessa muodossa- nähdään Pekka Strangilta ja miksei myös Mikko Koukilta, joka onnistuu jälleen kerran pienessä roolissaan mainiosti. Erityiskiitos Louhimiehelle pitää kuitenkin antaa elokuvan lapsinäyttelijöistä, jotka onnistuvat omissa rooleissaan erinomaisesti. He ovat uskottavia, koskettavia ja pitävät omalla tavallaan koko elokuvaa koossa. Siinä missä usean elokuvan veteraani Laura Birnin rooli on ryypätä ja riehua ja Amanda Pilke on yhtä kujalla kuin roolihahmonsa, niin valokeila siirtyy täysin ansaitusti elokuvan huikeisiin lapsinäyttelijäsuorituksiin.

Kokonaisuudessaan Vuosaari on täysin katsojansa masentava elokuva. Se kertoo rakkaudesta, kyllä, mutta samalla se taikoo esiin tämän yhteiskunnan mädät puolet, jotka lahottavat katsoja-paran hajoamisen partaalle. Koko Suomi esittäytyy muutenkin niin masentavana paikkana, että voi melkein jo itseltäänkin kysyä, että miksi ihmeessä asun täällä. Vuosaari onkin Pahan maan ohella yksi suomalaisen nykyelokuvan merkkipaaluja siinä mielessä, ettei tämä touhu voi tästä ainakaan masentavampaan suuntaan mennä. Elokuva kun nimittäin antaa takuuvituksen seuraavalle päivälle asti, vaikka tässä kuitenkin ihan fiktion tahtiin mennäänkin.

  • 70%
    Vuosaari - 70%
70%

Poiminta

Genret: draama
Kesto: 125 min
Ohjaaja: Aku Louhimies
Pääosissa: Aino Louhimies,Alma Pöysti,Deogracias Masomi,Eemeli Louhimies,Jekaterina Novosjolova,Konsta Mäkelä,Lenna Kuurmaa,Teemu Heino,Topi Tarvainen,Amanda Pilke,Jasper Pääkkönen,Laura Birn,Matleena Kuusniemi,Meri Nenonen,Mikko Kouki,Pekka Strang,Sean Pertwee
Valmistusmaa: Suomi
Valmistusvuosi: 2012

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments