There’s Someone Inside Your House

Keskinkertaista kauhua ja komediaa tehneen Patrick Bricen vuonna 2021 ohjaama teini-slasher There’s Someone Inside Your House on perustylsä Netflix-elokuva, jonka olemassaolosta ei välttämättä olisi tarvinnut edes tietää. Kohtuullisella näyttelemisellä mutta käsittämättömän huonolla tarinalla varustettu teos kuuluisi Makuunin alennushyllyyn pölyttymään – jos Makuuneja vielä olisi olemassa. Käsikirjoituksen ja ohjauksen kömpelyys on yllättävää, sillä elokuvan toisena käsikirjoittajana on toiminut Henry Gayden, joka on ollut kynäilemässä myös Shazam!-elokuvia. Nimekkäistä tekijöistä huolimatta katsoja huomaa pian vain toivovansa hahmojen joutuvan pulaan mystisen murhaajan riehuessa lukiossa Screamin tapaan.

Elokuvan juoni on yksinkertainen ja genressään nähty jo satoja kertoja. Tiivis, valtavirrasta poikkeava kaveriporukka joutuu hullun sarjamurhaajan kohteeksi. Paikkakunnan poliisi on perinteiseen tapaan mitäänsanomattoman epäpätevä, ja epäilykset kohdistuvat heti koulun ulkopuoliseen outsideriin. Kuolemantapauksista huolimatta elämä jatkuu, ja bileiden kautta siirrytään seuraaviin murhiin kuin Smallville-teinisarjan jaksossa – ilman sitä twistiä, että Clark Kent pelastaisi päivän supervoimillaan.

Näyttelijäkaarti koostuu nuorista ja suhteellisen tuntemattomista kasvoista. Pääroolissa Mukania näyttelevä Sydney Park onnistuu genreroolissaan kelvollisesti ja kuvaa nuoren naisen sisäistä kamppailua onnistuneesti. Myös Asjha Cooper suoriutuu roolistaan puhtailla papereilla, ja Théodore Pellerin luo hahmolleen sopivan epäilyttävän profiilin. Muilta osin näyttelijätyö kärsii pahasti käsikirjoituksen heikkoudesta; esimerkiksi Diego Josef ja Dale Whibley jäävät täysin mitäänsanomattomiksi pettymyksiksi. Ohjaaja Brice kykenee kyllä rakentamaan tarinan teknisesti ja lineaarisesti, mutta unohtaa sen tärkeimmän elementin: tunteen.

There’s Someone Inside Your House on kömpelö, huonolla tavalla halvan oloinen ja nopeasti unohdettava slasher, jossa ei ole järjen hiventäkään. Se on epätasainen kohnotus, jonka pyöriessä katsoja voi huoletta käydä jääkaapilla. Vaikka Sydney Park yrittää pääroolissa parhaansa, se ei riitä pelastamaan elokuvaa hukkumasta Netflixin kauhutarjonnan harmaaseen massaan. Itse hain tästä elokuvasta hieman Night Visions -henkisiä viboja, mutta ne jäivät puuttumaan, koska teoksesta uuttuu kaikki lajityypille olennainen jännite ja karmivuus.