Supergirl

Kun James Gunn palkattiin tekemään uusi Teräsmies elokuva, oli odotukset todella korkealla ja elokuvahan menestyi todella mainiosti lippuluukuilla. Tosin itse elokuva ei kummoinen ollut, mutta se oli uudelleen käynnistys tälle elokuvasarjalle, ja Snyderin ”hidastus” elokuvien jälkeen oltiin lähdetty uusille teille. Nyt vuosi ”rebootin” jälkeen, näemme Superman elokuvassa piipahtaneen Supergirlin oman elokuva, ja Gunn:in hypättyä tuottajan pallille, ohjaajaksi päätyi Craig Gilespie jonka rosterista ei ihan vastaavaa elokuvaa löydy. Mutta täytyy nostaa hattua ohjaajalle, sillä Supergirl on mielestäni parempi elokuva kuin etukäteen aavistin.

Kara Zor-El on DC universumissa Supergirl, joka on siis Supermanin, eli Kal-El:in serkku. Mutta suurin ero näillä hahmoilla on tietenkin se, että Kal-El on kasvatettu maassa ihmisten toimiesta, ja hänen moraalikäsityksensä, ja luonteensa on hyvin paljon Kent:ien kasvatuksen tulosta, eikä niinkään Kryptonialaista perimää. Kara on taas kasvatettu Kryptonilla, tai tarkemmin sanottuna yhdellä Kryptonin kaupungeista Argo Cityssä joka selvisi planeetan tuhosta Karan isän keksimällä suojakilvellä, mutta tässä tapahtumassa kaupunkiin levisi kryptoniittia joka hiljalleen myrkytti väestön. Tästä päästäänkin siihen että Supergirl on ollut jo teini-ikäinen kun hänet on lähetetty maahan serkkunsa luokse. Jo tämä dynamiikka tekee hahmosta hieman kyynisemmän, ja kylmemmän, mutta samalla Karasta kyllä löytyy niitä samoja ominaisuuksia kuin serkustaan. Supergirlin esittäjäksi valikoitunut Milly Alcock tekee mielestäni aivan mestarillisen suorituksen Karana. Hänen ”teiniangsinsa” mutta samalla päättäväisyytensä on hyvin johdonmukaista ja muutenkaan mikään hänen eleissään ja toiminnassaan ei häiritse.

Itse elokuva sijoittuu Karan 23v synttäreille, ja koska esimerkiksi maassa missä hänellä on huimat voimat, on juhliminen vähän turhaa koska viina ei yksinkertaisesti nouse päähän. Mutta tähän on ratkaisu, sillä kuten jo vanhoista Teräsmies tarinoista olemme saaneet tietää, ja Kryptonialaiset voimansa keltaisesta auringosta, mutta jos kyseessä on punaisen auringon aurinkokunta, voimat vähenee, ja viina nousee taas päähän. Kara siis juhlii tietenkin tällaisissa paikoissa ja kiertää universumia etsien hyviä bilepaikkoja. Mukana menossa on myös Krypto, eli Karan koira joka myös ollaan nähty Supermaninkin kaverina. Mutta kuinkas ollakaan Kara törmää yhdellä planeetalla Ruthyeen (Eve Ridley), jonka perhe on julmasti surmattu Krem nimisen pahiksen toimesta. Tämän yhteentörmäyksen seurauksena Krypto loukkaantuu vakavasti, ja kaikki jotka olemme nähneet John Wick elokuvan, niin voisi sanoa että Supergirl on John Wick avaruudessa. Koiraan ei piru vie kosketa.

Muuten tarina noudattaa aika tuttua kaavaa pahiksen etsimisessä sekä takaisinmaksun merkeissä ja tietenkin keinona löytää parannus Kryptolle. Jotta Supergirlin mahtavat voimat eivät veisi toimintaa liian tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi, saadaan juuri näillä eri aurinkokunnilla pelattua tilanteita jolloin Karan voimat eivät aivan ole parhaimmillaan ja kaikki sankaritarinat tarvitsevat vastoinkäymisiä jotta niistä saadaan mielenkiintoisia ja päähenkilöön samaistuttavia. Joten saamme kyllä nähdä sen vaikeuksien kautta voittoon tyyppisen tarinan. Myös Millyn ja Even kemia toimii todella hyvin, ja pahista näyttelevä Matthias Schoenaerts on tarpeeksi limainen jotta katsoja oikein janoaa kunnon turpasaunaa, on elokuvalla todella hyvä sapluuna viihtymiseen. On myös todella virkistävää nähdä Karan erilainen käytös verrattuna veljeensä, ja siinä missä Superman toimii lakien ja säännösten mukaan, Kara toimii täysin omien moraalikäsitysten mukaan ja ne ovat aika hyvin linjassa koko elokuvan ajan.

Supergirl oli mielestäni mukava tuulahdus DC universumien elokuvasarjaan, ja vaikka elokuva on saanut kritiikkiä, niin itse ainakin nautin tästä enemmän kuin edeltävästä Supermanista. Oli myös virkistävää nähdä elokuva jossa ei yritetä pelastaa maailmaa, vaan tarina pidettiin hyvin henkilökohtaisena ja pienimuotoisena.

PS. Pakko muuten mainita vielä elokuvassa piipahtanut Jason Momoa, joka esittää sarjakuvistakin tuttua Loboa, jonka esiintyminen kyllä sopi itse elokuvaan, mutta hahmo oli niin päälleliimattu, mutta niin nakutettu Momoalle, että ei voinut kuin nauraa tälle esitykselle. Se oli täydellisen ylilyöty ja pähkähullu esitys, että ei siitä voinut olla pitämättä.