L’illusionniste

"Magicians does not exist"

Legendaarisen Jacques Tatin käsikirjoitukseen perustuva L’Illusioniste on Bellevillen kolmosten ohjaajan – Sylvain Chometin uusin elokuva. The Illusionist kertoo tarinaa vaeltelevan taikurin päivittäisestä selvitymistaistelusta uuden ajan raivatessa armotta vanhaa hyvää aikaa tieltään.

On vaikea kuvitella Jacques Tatin -käsikirjoituksen pohjalta tehdyn elokuvan onnistuvan säväyttämään vielä näinä päivinä, mutta L’Illusioniste onnistuu täydellisesti. Jacques Tatin aká Monsieur Hulotin ruumiillis-kinesteettisesti koominen henki on palannut takaisin valkokankaille!

Kyseessä on haikea, mutta samalla uskomatonta elämäniloa pursuava kunnianosoitus niille kaikille Jacques Tatin elokuville, mitkä olen lapsuudessani nähnyt. Pieni elokuvafriikki sisälläni pystyi myös näkemään elokuvassa lukuisia Charlie Chaplin -elokuvien peruselementtejä. Olisikin varsin helppo luonnehtia tarinaa kolmen klassikkoelokuvan ruumiillistumaksi, eli Parrasvalot kohtaa Nykyajan kohtaa Herra Hulot -elokuvaksi.

Tarina nivoutuu vanhan taikurin ja nuoren tytön ystävyyden ympärille. Näyttämönä toimii uskomattoman kauniisti kuvattu Edinburgh. Lopputuloksen kruunaa yksinkertaisuudessaan huikean kaunis tunnusmelodia ja vielä pisteenä ii:n päälle elokuvan krokotiilin kyyneleitä itkevä itsetuhoinen klovni on mainio oivallus elokuvan tekijöiltä! Enempää lienee tarpeetonta paljastaa, sillä kyseessä on katsojalle unohtumaton matka.

Yhteenveto: The Illusionist on sympaattinen ja älykäs elokuva, mikä kauneudessaan jopa ajoittain salpaa katsojan hengityksen. Kyseessä on synkkä elegia menneelle aikakaudelle. Elokuvan jälkeen onkin helppo todeta hengittämisen olevan aina paikallaan.