Nousukausi

Nousukausi toimii myös kotona. Sen sain huomata juuri hetki sitten kun lopetin elokuvan katselemisen kotiteatteristani. Nousukausi oli yllättävän hyvä ja piristävä suomalainen elokuva pitkästä aikaa. Se tarjosi niin naurunhymähdyksiä kuin myös sellaista piristävää suomalaisuutta vähän Helmiä ja sikoja -elokuvan tapaan. Eipä turhaan kaverit kehuneet tätä elokuvaa, sillä Nousukausi oli hyvien osa-alueiden toimiva summa, josta ei voinut olla pitämättä.

Näyttelijät olivat Nousukaudessa todellakin hyviä. Pääosissa olevat Petteri Summanen ja Tiina Lymi onnistuivat rooleissan oikeastaan odotetusti hyvin. Varsinkin Summanen on jo pitkään osoittanut olevansa yksi Suomen parhaimmista näyttelijöistä ja hänen roolejaan on saatu seurata monista tunnetuista elokuvista (Levottomat) kuin myös tv-sarjoista (Isänmaan toivot). Myös Kari-Pekka Toivosen sivurooli on mieleenpainuva ja jotenkin aito. Ehkä minut hellyytti itse Jakomäki, sillä tuon kaltaisessa lähiössä olen aikoinaan jonkin aikaa asunut. Nooh… tiedä häntä.

Juoni on Nousukaudessa mallikas ja oikeasti mielenkiintoinen. Koska Eero tuossa alle kirjoitti siitä osuvasti, niin tyydyn vain sanomaan juonesta sen, että se oli loppujen lopuksi yllätyksellinen ja täynnä sellaisia pikku asioita, jotka toivat selvästi eloa tähän elokuvaan.

Nousukausi on "uusien" suomi-leffojen ehdotonta parhaimmistoa. Se tyrmää Pahat pojat täysin Kuutamolle, kävelee Joen yli ja lyö laudalta niin monet muut suomalaiset elokuvat. Juuri tälläisen elokuvan takia suomalaisia elokuvia kannattaa ja pitää tukea kuin myös käydä katsomassa. Suosittelen lämpimästi.