Esi-osien kavalkadi jatkaa reipasta kulkuaan, kun Underworld-saaga siirtyy myös tälle pimeälle polulle ja täräyttää niin sanotun prequelin kolmanneksi elokuvaksi. Tämä menneiden kertominen alkaa jo pikkuhiljaa kyrsimään pientä elokuvan katsojaa, mutta onneksi kolmas Underworld ei kuitenkaan ole ihan susi syntyessään, vaikka toki susia käsitteleekin. Rise of the Lycans kertoo nimensä mukaisesti tarinan, jota kahdessa ensimmäisessä osassa vähän valoitettiin, eli ihmissusien nousun vampyyrien ikeestä. Edellisissä osissa kuolleet Lucian ja Viktorkin saadaan näin näppärästi jälleen mukaan kuvioihin, kun tarina vie meidät aina 1200-luvun alkuun: aikaan, jota vampyyrit hallitsivat voitokkaasti.
Mutta yksi on nyt poissa. Edellisten elokuvien imu ja suosio perustui karkeasti ottaen muutamaan seikkaan, joista toinen oli näyttävä ja veriystävällinen toiminta, ja se toinen Kate Beckinsalen suhteellisen tiukka nahka-asu, joka ei jättänyt paljoakaan arvailujen varaan. Lisäksi ei voida unohtaa Beckinsalen asennetta, jossa oli enemmän munaa kuin monissa muissa toimintastaroissa yhteensä. Koska Kate ei voinut aikajanallisista syistä osallistua tähän osaan, oli tilalle palkattava toinen yhtä vetävä nainen, ja niinpä Doomsdayssa kyntensä näyttänyt Rhona Mitra sai luvan pistää torahampaat suuhun ja tiukkaa asustusta päälle. Totuuden nimissä Mitra on kuin halvempi versio Beckinsalesta, mutta olosuhteet huomioon ottaen emäntä vetää kyllä tämän elokuvan läpi suhteellisen puhtain paperein.
Samaa ei voida kuitenkaan sanoa ensimmäisessä osassa loistaneesta Bill Nighysta, joka normaalisti vetää aina kunnioitettavan suorituksen kankaalla, mutta nyt mies ylinäyttelee kirkkaasti yli latvojen vampyyrikuningas Viktorin roolissa. Miehen manööverit ovat välillä jopa niin koomisen ylivedettyjä, että ne eivät millään palvele tämän elokuvan synkkää kuvaa, jossa huumoria ei viljellä edes puolta sekuntia. Lucianin rooliin palannut Michael Sheen keikkuu siinä uskottavuuden rajamailla ensimmäisenä puoliverisenä ihmissutena, ja loppupeleissä suoritus jää kyllä niukasti plussan puolelle. Elokuvan suurin ongelma ei kuitenkaan ole näyttelijät, vaan hyvinkin rajoittunut juoni, joka ei tarjoa yhtäkään yllätystä tai koukkua, josta katsoja voisi kiinnostua.
Elokuvan tärkeimmät ja traagisimmat tapahtumat kun jo käsiteltiin kahden ensimmäisen elokuvan ”flashbackeissa” ja näin ollen tämän elokuvan jännitys lössähtää jo alkumetreillä. Elokuvan nimi taas paljastaa sen toisen koukun, mitä tämä elokuva tarjoaa: puoliveristen ihmissusien nousun vampyyrisortoa vastaan, ja sen kuinka vampyyrit ajettiin kotikonnuiltaan maanpakoon. Myöskään Lucianin syntyä ei sen enempää valoiteta, muutakuin että: ohops, täysverinen ihmissusi synnytti ihmisen, joka voi halutessaan muuttua sudeksi, eikä vain kuutamolla, ja pirulainen, sehän osaa myös ajatella. Ainoaksi mielenkiinnoksi nouseekin Lucianin ja Selenen (Mitra) rakkaustarina, sekä verinen toiminta. Rakkaustarina on vain juoneltaan vanhempi kuin vampyyrien historia, joten toiminta onkin siis se ainoa pelastus tälle, ja kerrankin näemme satojen ihmissusien ja vampyyrien yhteenoton, jossa verta ja irtojäseniä ei säästellä. Muuten käsissämme on ehkä hieman turhaan tehty esiosa, joka tarjoaa vähemmän kuin pitäisi.
Underworld: Rise of the Lycans
-
46%
Poiminta
Genret: fantasia,jännitys,kauhu,toiminta
Kesto: 92 min
Ohjaaja: Patrick Tatopoulos
Pääosissa: Kevin Grevioux,Bill Nighy,Michael Sheen,Rhona Mitra,Steven Mackintosh
Valmistusmaa: Yhdysvallat,Uusi-Seelanti
Valmistusvuosi: 2008