Superman Returns

Bryan Singer singahti yleiseen tietouteen erinomaisen jännärin, Epäillyt, myötä. Myöhemmin kaksi ensimmäistä X-Men elokuvaa ohjannut Singer jätti yllättäen kolmannen X-elokuvan ohjaamisen toisten huoleksi, siirtyen itse työstämään unelmaprojektiaan; Superman Returnsia. Lopputulos on raskaalla kädellä rakennettua, paatoksellista ja itsensä aivan liian vakavasti ottavaa patsastelua.

Löyhästi kahden ensimmäisen Superman-elokuvan tarinaa jatkava Returns alkaa viisi vuotta Supermiehen katoamisen jälkeen. Ihmemies jätti maapallon yllättäen taakseen, lähtiessään etsimään avaruudesta kotiplaneettaansa. Palatessaan on maapallo näennäisesti unohtanut entisen sankarinsa, jopa Lois Lane on mennyt naimisiin ja on nyt viisivuotiaan pojan äiti. Mutta onneksi kaikki eivät suinkaan ole unohtaneet sinitrikoista sankaria; Lex Luthor on vapautunut vankilasta ja suunnittelee hyvää vauhtia kostoaan.

Superman Returnsin suurin painolasti on sen liiallinen vakavuus. Jotta elokuva toimisi, sen tulisi olla tietoinen juuristaan ja ylipäänsä siitä, että se kertoo tarinaa lentävästä trikoisiin pukeutuneesta avaruusolennosta. Mutta kuitenkin kaikki on niin vakavaa että sattuu. Supermanista tehdään ihmiskunnan vapahtajaa, suoranaista Jeesus-hahmoa, joka on niin täydellinen että toista ei tule. Samaistumisesta ei voi puhua yhdenkään hahmon kohdalla koko elokuvassa. Singer runnoo katsojaa Kristillisillä vertauskuvilla kuin lekaa heiluttaisi, samalla kun hahmojen omat ristiriidat rajoittuvat melodramaattisiin saippuasarja suhteisiin.

Ei siten ettäkö näyttelijät olisivat huonoja. Päinvastoin, jokainen pärjää omassa roolissaan hyvin, jopa paljon rienattu vastatulokas Brandon Routh onnistuu hieman puhaltamaan henkeä pinnallistakin pinnallisempaan Supermaniin. Wonderlandissa erinomaisesti pärjännyt Kate Bosworth on aivan väärässä roolissa sopivan herttainen, joskin täysin epäuskottava Lois Lane. Kevin Spaceyn ensimmäinen kohtaus antaa toivoa loistavasti kirjoitetusta, herkullisen karismaattisesta, mutta sympaattisesta roistosta. Mutta edes Spaceyn läsnäolo ei voi pelastaa hahmoa jonka käsikirjoitus muuttaa puolivälissä elokuvaa laskelmoivasta nerosta pelkäksi verenhimoiseksi pelleksi. Parker Posey on täysin tuhlattu bimbon roolissa.

Melkein kolmetuntinen Superman Returns on aivan liian pitkä elokuva. Käsikirjoitus takkuilee heti ensimmäisen puolituntisensa lopulla, eikä kertaakaan enää pääse jaloilleen sen jälkeen. Varsinaista toimintaa elokuvassa nähdään ehkä parikymmentä minuuttia, loput ajasta tuskaillaan Supermanin rakkautta Lois Lanea kohtaan. Kevin Spaceyn tarkoitus elokuvassa on vain rakentaa loppuhuipennuksen tapahtumapaikka. Käsikirjoittajat yrittävät ahtta elokuvaan niin paljon ideoita että kokonaisuudesta ei tiedä onko se draamaa vai koko perheen seikkailua. Nuorille katsojille se keskittyy aivan liikaa ihmissuhteisiin, vanhemmille katsojille siinä on aivan liikaa lapsellisia vitsejä ja juonikuvioita. Lopulta käsikirjoitus ajaa koko tarinan sellaiseen sudenkuoppaan että elokuvan lopussa voi vain huokaista turhautumistaan. Kaikessa tässä kuitenkin on potentiaalia, mutta myös täydellistä välinpitämättömyyttä lopullista elokuvaa kohtaan.

Teknisesti ollaan menty sieltä mistä aita on matalin. Supermanin lentämisessä ei ole tunnetta, vaikka sitä yritetään koko ajan saavuttaa. Lentäminen tuntuu mekaaniselta ja muoviselta, lähikuvat näyttävät tönköiltä suurimmaksi osaksi. Avoin taivas ja Superman sen keskellä toimivat, mutta toiminnan keskellä ovat tehosteet ensimmäisen Spiderman elokuvan tasolla. Lopussa nähtävät toimintapätkät raivoavan meren keskellä ovat nättejä. Kuvaus on kekseliästä ja Singerin ohjaus vankkaa, mutta kaikesta haiskahtaa eräänlainen laiskuus ja välinpitämättömyys. Ihan kuin tarinan ja hahmon itsessään pitäisi riittää. Elokuvan hienoin hetki on alussa, keskellä synkkää avaruutta Kryptonin varjossa. Maapallo vaikuttaa elokuvaa katsoessa aika tylsältä paikalta, jopa kaiken tuhon keskellä.

Singer on ilmoittanut ohjaavansa vielä yhden Superman elokuvan. Vaikka Returns onkin ollut pienoinen pettymys lippuluukulla. Pressitilaisuudessa lupailtu jatko-osa kuulemma sisältää “hitosti enemmän toimintaa” Singerin mukaan. Toivottavasti se on myös lyhyempi.

Yhteenveto
Liian täyteen ahdettu, turhauttavan paatoksellinen ja itsensä aivan liian vakavasti ottava elokuva ei ole ihan se paluu mitä odotettiin. Varsinainen mahalasku se ei kuitenkaan ole, enemmänkin kananlento joka olisi voinut olla paljon enemmän.

2

Summary

Genret: toiminta,seikkailu
Kesto: 154 min
Ohjaaja: Bryan Singer
Pääosissa: Brandon Routh,Kevin Spacey,Kate Bosworth,Parker Posey,Frank Langella
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2006

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Anonymous
Anonymous
18 years ago

Ei ollenkaan hassumpi. Itseäni vakavaotsaisuus miellytti. Superman ainakin oli uskottava hahmo ja Spacey tuttuun tapaansa varasti kohtauksia. John Williamsin säveltämän alkuperäisen teeman säilyttäminen myöskin oli osuva temppu. Kaikkiaan ihan toimiva ja hallittu kokonaisuus, mutta ei tätä ylistämään kuitenkaan viitsi ruveta. Huonompikin elokuva olisi voinut tästä valmistua.

Anonymous
Anonymous
17 years ago

Periaatteessa samaa mieltä Jessen kanssa: tämä oli hyvin epätasainen ja ehdottomasti ylipitkä elokuva, joka nojaa liikaa Lois Lanen ja Teräsmiehen platonisen rakkauden ympärille. Tuloksena oli pinnallista tunteilua, joka aiheutti vain turhia haukotuksia. Silti Singer tarjoilee muutaman maagisen kohtauksen, jossa sarjakuvien epäitsekäs henki nousee pinnalle. Niinpä elokuva jääkin keskinkertaiseksi vapahtaja-elokuvaksi, joka kaipaisi uudenlaista otetta tyyliin “Valtakunta ja voima”. 3/5p