Pienet yllätykset ovat aina kivoja. Lähinnä roskaleffoja ohjanneen ja kirjoittaneen Frank A. Cappellon uusin tuotos, He Was a Quiet Man, vaikuttaa paperilla tuhoon tuomitulta projektilta, kun pääosiin on vielä hommattu täydellisellä keskinkertaisuudella uran itselleen luonut Christian Slater sekä Jack Bauerin tytär, joka on söpö, muttei kovin vakavasti otettava näyttelijättärenä.
But lo! Frank onkin kahdentoista vuoden ohjaustauon jälkeen liikkeellä kovat piipussa, sillä lopputulos on onnistunut, haastava ja surrealistinen matka yhteiskunnasta vieraantuneen toimistotyöläisen luhistumiseen. Toimistokuutiossaan päivät pitkät kyräilevä Bob (Christian Slater) hivelee jälleen kerran pöytälaatikossaan säilyttämäänsä asetta ja listaa kovaa vauhtia tulevia uhrejaan, mutta matkaan tulee mutkia vain tovi ennen H-hetkeä. Toinen työilmapiiristä jokseenkin kyrpiintynyt kollega kun ehtii aloittaa teurastuksen ensin. Olosuhteiden pakosta Bob pelastaa päivän ja siinä samalla pitkäaikaisen päiväunelmansa, Vanessan (Elisha Cuthbert), hengen. Pahasti halvaantunut Vanessa ja sankarin statuksen saanut Bob lähentyvät – mutta onko se vain hetki hiipuvaa lämpöä, tyyntä ennen myrskyä? Kun tarina on asettunut turvallisille urilleen, Cappello alkaa pikkuhiljaa vetämään mattoa pois niin katsojien kuin Bobinkin jalkojen alta. Loppua kohden vauhti kiihtyy, rajat hämärtyvät ja särkyvät kokonaan eikä kyse ole sittenkään vain työpaikkakiusatun, sekavan sielun hermoromahduksesta. Maailma on rakennettu loputtomista poluista ja sekunnin sadasosista niiden risteyksissä.
Hyvin kirjoitetun ja yksityiskohtiin huomiota kiinnittävän tarinan suurin ansio on kuitenkin epäilemättä se, kuinka se saa erityisesti Slaterin tekemään loistavan roolisuorituksen, mahdollisesti hänen uransa parhaan. Lähes täysin tunnistamattomaksi maskeerattu mies on tässä valovuosien päässä niistä lukemattomista puisevista suorituksista, joihin assosioin hänen naamansa. Hän on koskettavan inhimillinen ja välitön, mutta intensiivisinä hetkinään pelottava, jatkuvasti mielenterveytensä reunalla ja vaarassa pudota. Cuthbert saavuttaa myös välillä tason, jossa elämänsä arvon menettäneen Vanessan epätoivon ja haavoittuvuuden voi tuntea.
Pienellä budjetilla toteutettu elokuva näyttää siltä vain Bobin hallusinaatiokohtauksissa, joiden CGI on suoraan 90-luvun alusta. Se ei haittaa, mutta kohtauksien olemassolo itsessään on pettymys. Silloin, näyttäessään maailman suoraan Bobin silmistä, Cappello ei jätä tippaakaan katsojan mielikuvituksen varaan. Eräs kohtaus elokuvan alussa on tästä hyvä esimerkki: siinä Bob syö eväitään työpaikkansa lähistöllä. Hän kaivaa laukustaan räjäyttimen, painaa nappia ja katsoo onnellisena, kuinka toimisto räjähtää taivaan tuuliin. Mekin näemme tämän. Viesti menee epäilemättä perille jokaiselle. Olisiko kohtaus kuitenkin tehokkaampi, jos näkisimme vain surullisen pienen miehen painamassa leikkiräjäyttimen nappia ja hymyilemässä, vaikkei mitään tapahdu? Minä äänestän jälkimmäistä. Vain Bobin paras juttukaveri, kyyninen ja maaninen kala, toimii ilahduttavan absurdina paholaishahmona hyvin.
Indie-tuotannot ovat olleet pääsääntöisesti mielenkiintoisempia tapauksia taiteellisen vapautensa vuoksi, eikä He Was a Quiet Man ole poikkeus. Indie-helmasynti, amatöörimäinen toteutus turhan kovilla panoksilla, loistaa kuitenkin nyt poissaolollaan. Ilman sen kummempia rajoituksia Cappello on luonut itsensä näköisen, kevyesti yhteiskuntakriittisen ja rankasti psykologisen henkilökuvauksen, joka ei missään vaiheessa sorru turhanpäiväiseen osoitteluun tai lapselliseen moralisointiin.
-
80%
Tiedot
Genret: draama,jännitys,mysteeri
Kesto: 95 min
Ohjaaja: Frank A. Cappello
Pääosissa: Christian Slater,Elisha Cuthbert,William H. Macy
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2007