Kuokkavieraat

Enpä olisi uskonut, että tulen joskus nauramaan Owen Wilsonin tähdittämälle elokuvalle, mutta myönnettävä se on: David Dobkinin ohjaama elokuva, Kuokkavieraat (Wedding Crashers), onnistuu voittamaan katsojan puolelleen alun hervottomalla puolituntisella, jonka jälkeen elokuva jatkaa etenemistään lievään alamäkeen. Yllättäen typerästä ideasta liikkeelle lähtevä elokuva sisältääkin jotain uutta ja raikasta ajattelua tähän (rakkaus)komedioiden väsyneeseen joukkoon Wilsonin ja Vince Vaughnin johdolla. Onkin harmittavaa, että lupaavasti käyntiin lähtevän elokuvan vauhti hiipuu kesken elokuvan keskivaiheilla muuttuen tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi rakkauden etsimiseksi. Kun tuhmat puheet on puitu, kaikkia on naitu ja perhekin on sekaisin, niin on aika aikuistua ja löytää se tosirakkaus, joka -“yllätys, yllätys”- löytyy lähempää kuin elokuvan mieskaksikko arvaakaan.

Kuokkavieraat kertoo varsin yksinkertaisen ja ennalta-arvattavan tarinan kahdesta ystävästä, jotka ovat keksineet varman tavan saada naisia sänkyyn kaadettavaksi. He nimittäin iskevät hääjuhlista sinkkunaisia milloin milläkin verukkeella ja huijauksella. Kymmenien ja taas kymmenien hääjuhlien jälkeen toverukset päättävät iskeä vielä kerran: valtiovarainministerin (jota näyttelee vaivaantuneen oloinen Christopher Walken) tyttären hääjuhliin ja siitähän sitten soppa syntyykin. Yhtäkkiä John ja Jeremy huomaavat olevansa ministerin huvilalla, jossa toista kiusaa oikea lemmentuska ja toista… No, tietysti se päinvastainen. Katsojalle tuloksena onkin semi-hauskaa kohellusta, säälittäviä vitsejä niin seksistä, homoudesta ynnä muuta outoudesta, sekä tietysti säälittävän lapsellinen kisailu siitä “viattomasta neitsyestä”.

Elokuvan pääosan näyttelijät ovat suhteellisen kovassa vedossa, sillä esimerkiksi Owen Wilson onnistuu kerrankin olemaan suhteellisen neutraali vässykkä, jonka repliikit ovat osittain hauskan älykkäitä. Muutenkin Wilsonin huumori sopii tähän elokuvaan ehkä paremmin kuin muihin vastaaviin rainoihin, sillä tällä kertaa ihan kaikkea ei vedetä läskiksi, vaikka Vince Vaughnin hahmo sitä kovasti yrittääkin. Itse asiassa Wilsonin roolisuoritus lepää tässä elokuvassa Vaughnin vauhdin varassa, joka on varsinkin alussa huumaavaa. Konekiväärin lailla eteenpäin nakuttava Vaughn onnistuu hauskuuttamaan jopa katsojaa ja täräyttämään ilmoille muutaman hyvän vitsinkin. Siinä vauhdissa sivuroolissa nähtävän Rachel McAdamsin roolisuoritus on lähinnä hymyn varassa, Bondista varmasti kaikille tuttu Jane Seymour on ahdettu liian puristavaan yläosaan ja Isla Fisherin nymfon rooli on lähestulkoon nöyryyttävä.

Kaikkinensa Kuokkavieraat on genrensä perustuote, joka on yksiselitteisesti istutettu tuttuun ja turvalliseen muottiinsa. Varsinaisia yllätyksiä elokuvasta on vaikea löytää, eikä niitä kannata edes etsiä, sillä Dobkinin elokuva rakentuu tunnetun pääosanesittäjäkaksikon varaan. Suurimpana miinusmerkkinä elokuvasta voidaan pitää sitä, että loistavan alun jälkeen katsoja ehtii jo odottaa jopa parempaakin, mutta ainakin dvd:llä olevan leikkaamattoman version pituus (peräti 128 min) aiheuttaa väistämätöntä puutumista ja vitsien toistamista. Tämä tietynlainen turvallisuuden haku ja perusvitsit johtavatkin siihen, että Kuokkavieraat ei onnistu nousemaan keskivertoisen elokuvan yläpuolelle, mutta onnistuu silti olemaan suhteellisen viihdyttävä paketti toivottaen hyvää mieltä kotisohvalle asti.