Catacombs

Elokuva
Pariisin katujen alta löytyy satoja kilometrejä tunneleita, joiden
olemassaolon harva tietää ja vielä harvempi tietää, että sinne on
kätketty yli seitsemän miljoonaa ruumista vuosisatoja sitten. Siinäpä
alustus Tomm Cokerin ja David Elliotin ensimmäiseen
elokuvaan, jonka he sekä käsikirjoittivat että ohjasivat yhdessä.

Tarina alkaa hyvin epämääräisesti siitä, kuinka Shannyn Sossamon
näyttelemä Victoria saa Pariisissa asuvalta siskoltaan kutsun tulla
käymään kylässä. Kutsussa sisko-kulta lupaa muuttaa Victorian elämän
lopullisesti. Olisi väärin sanoa, että alku lupaisi paljon ja antaisi
odottaa jotain erikoista tältä elokuvalta, sillä sitä se ei todellakaan
tee. Lähes kaikki elokuvien kliseet lentokentiltä nähdään heti, kun
Victoria laskeutuu Pariisiin ja kohtaa ranskalaisen, hyvin tunnetun,
vieraanvaraisuuden ulkomaalaisia kohtaan. Toki alku kertoo hyvin sen,
kuinka Victorialla ei hissi vedä ehkä ihan ylimpään kerrokseen, sillä
nainen tuntuu olevan suorastaan sairaalloisen vainoharhainen, eikä asiaa
auta hänen siskonsa yltiöpirteä asenne.

Vaikka elokuvaa mainostetaan suositun laulajan Pinkin nimellä, niin
täytyy sanoa, että pysyköön suutari lestissään. Ei sillä että Pink, eli
Alecia Moore olisi huonoin näyttelijä/laulaja, mitä
valkokankaalla on nähty, niin on esitys lähinnä vuorosanojen ja
kirosanojen latomista nopeassa tahdissa suurella asenteella ilman
tunnetta ja älyä. Onneksi pääosassa onkin enemmän näyttelijän lahjoja
osaava ja kokenut Sossamon, joka kieltämättä vetää Victorian roolin
alusta loppuun hyvinkin johdonmukaisesti ja suurella tunteella.
Victorian ahdistuneisuus onkin suorastaan käsinkosketeltavaa ja hänen
paniikkinsa Pariisin tunneleissa on kaikin puolin aidon oloista.

Itse elokuva onkin sitten yhtä tunnelia. Kun alun räpellyksestä ja
johdannosta ollaan päästy Pariisin yöelämään, alkaa ohjaajan
käsittämätön, musiikkivideoille tyypillinen, leikkaus, joka ainoastaan
aiheuttaa päänsärkyä ja orastavaa epilepsiaa. Kun Carolyn vie siskonsa
Victorian katakombeissa pidettäviin bileisiin (joissa ei muuten ole
järjen hiventä) alkaa ensin puuduttava ja ennalta-arvattava johdanto
tunneleiden urbaaneihin legendoihin ja kuinka ollakkaan ne alkavat
toteutua alta aikayksikön. Tästä alkaakin yli tunnin kestävä kujanjuoksu
katakombeissa vuohipäisen sarjamurhaajan jahtaamana. Jo ajatus
tällaisesta saa katsojan pyörittelemään päätänsä ja meno vain muuttuu
hullummaksi ja samalla tylsemmäksi matkan varrella käyden läpi kaikki
kauhuelokuven kliseet. Ainoastaan loppuratkaisu hieman yllättää ja
laittaa jopa pienen hymynkaaren katsojan suupielille.

Käteen jää siis hieman omituinen ja halvanoloinen ”tositapahtumien
innoittama” elokuva, joka ei anna mitään uutta tähän kauhuelokuvien genreen.

Kuva
Kuva on tämän ikäiseksi julkaisuksi hämmästyttävän pehmeä. Toki elokuvan
budjetin pienuuden voi huomata juuri lähdemateriaalin huonossa laadussa.
Varsinkin kun elokuva tapahtuu lähes kokonaan pimeässä, kontrastin
heikkous tulee häiritsevästi esille ja yksityiskohdat hukkuvat pimeään
kuvaan. Kuva onkin vain aavistuksen tv-lähetystä parempi.

Ääni
Ääni on tämän päivän keskitasoa puskien matalat äänet hyvinkin
voimakkaasti esille ja samalla tuoden elokuvassa kuullun discopaukkeen
kuuntelijan rintalastaan asti. Myös tunneleissa kuuluva kaiku tulee
kuulijan korviin hyvin, mutta puheet ja äänen kirkkaus häviää vielä
tämän päivän huippujulkaisuille.

Ekstrat
Extroina ainoastaan trailereita