Interview with the Assassin

Neil Burgerin esikoiselokuva, Interview with the Assassin, on erittäin väkevää katseltavaa. Nyttemmin The Illusionistissa säväyttänyt Burger osoittaa esikoiselokuvallaan, ettei Illusionistin hyvyys ollut sattumaa. Hyvin aidosti dokumentin muotoon naamioitu elokuva onkin käsikameran ja turvakameran varassa heiluva kokonaisuus, joka saa katsojansakin melkein varpailleen. Ron Kobeliskin (Dylan Haggerty) “dokumenttia” seuratessa alkaakin melkein uskomaan vakaasti ja harkitsevasti esiintyvän tosikon, Walterin (loistava Raymond J. Barry), juttuihin ikään kuin unohtaen, ettei elokuva ole dokumentti, vaan puhdasta viihdettä -aivan kuin Michael Mooren dokumentit sillä erotuksella, että Interview with the Assassinin tapahtumat eivät ole sataprosenttisella varmuudella totta.

Itse elokuva kertoo mielenkiintoisen tarinan Dylan Haggeryn näyttelemän Ronin ja tämän naapurin, Walterin, dokumentin teosta, jossa miltei kaikki on kuvattu käsikameralla. Kuvaustapa on hyvin rohkea, mutta juuri elokuvan vieno amatöörimäisyys tuo Burgerin teokseen syvyyttä ja autenttisuutta valjastaen varsinkin Raymond J. Barryn uskomattoman hyvään roolisuoritukseen. Yhtäkkiä tarina naapurista, joka sattuu olemaan JFK:n tappaja, alkaakin tuntua yhtä todelliselta kuin sininen taivas ainakin juuri potkut saaneen tv-kuvaajan, Ronin, mielessä. Tämän seurauksena alkaa Ronin ja Walterin totuutta etsivä tarina, joka alkaa menemään ahdistavampaan suuntaan askel askeleelta. Kameran takana olevan Ronin tuska alkaakin nousemaan pintaan samaa tahtia kuin Walter alkaa muuttua koko ajan pelottavammaksi ja päättäväisemmäksi persoonaksi. Mitä syvemmälle Ron ajautuu Walterin johdolla salaliittoon, sen pidemmällä tuntuu etääntyvän kynnys kääntyä takaisin ja luovuttaa peli kesken. Tuloksena on rauhallista jutustelua, joiden välissä syöksähtelee alkukantainen (muttei graafinen) väkivalta ja epätoivo, jossa kaksi ennestään toisilleen tuntematonta miestä yrittävät löytää totuuden.

Myös elokuvan kaksi päänäyttelijää tekevät -kuten sanottua- elokuvassa varsin hyvää työtä. Juuri potkut saanutta tv-kuvaajaa ja dokumentaristia näyttelevästä Haggertystä saa kuvan miehen roolihahmon naiviudesta, tietynlaisesta ahneudesta ja sensaationhausta. Haggertyn näyttelemä Ron onkin vain tavallinen “toimittaja”, joka on tarttunut uskomattomalta tuntuvaan mahdollisuuteen paljastaa jotain sensaatiomaista. Sokeasti Walteriin luottava Ron kamppailee silti lähes koko elokuvan ajan Walterin uskomisen ja epäilemisen rajamailla, mutta kiikkuu silti mukana kaiken varalta.

Barryn näyttelemä Walter on silti vielä mielenkiintoisempi tapaus: syöpää sairastava, harkitsevasti ja uskottavasti puhuva mies paljastuu loppua kohti mentäessä pakkomielteiseksi psykopaatiksi, jonka virne elokuvan loppupuolella on eittämättä mieleen syöpyvä. Barryn käsissä Walter lähteekin totuuden etsintään täysjärkisenä, asiat eloisasti artikuloivana miehenä, mutta palaa takaisin entistä vainoharhaisempana tapauksena, jonka mielen liikkeitä on vaikea arvata. Tuloksena on lähes unohtumaton ja eloisa rooli, joka tuntuu kotikatsomossa asti vahvalta.

Kiinnostavaa Interview with the Assassinissa on myös se, että se jättää katsojalle mahdollisuuden tehdä omia tulkintoja. Burger jättääkin katsojan harteille päätöksen siitä, onko Walterin tarina totta vai ei. Salaliittoteorioista pitäville elokuva on silkkaa ruohonjuuritason herkkua, mutta Burgerin esikoistyö sopii myös thrillerien ja draaman ystäville. Interview with the Assassin maalaakin verrattaen lyhyen kestonsa aikana ruudulle jännittävän ja erittäin hyvin eteenpäin rullaavan tarinan, jota pystyisi hyvin seuraamaan toistamiseenkin (toisin kuin esim. Blair Witch Projectia) tarvittaessa. Osuvan kuvauksen, sekä erinomaisen että vainoharhaisen tunnelman vallitessa elokuvaa on varsin mielekästä katsella sen onnistuneeseen loppuun asti. Kelloa kun ei Burgerin vale-dokumentissa tule vilkuiltua kertaakaan.