Twister

Elokuva

Vuonna 1996 Jan De Bont oli niin hirveässä vedossa, että lähes kaikki tuntui natsaavan kohdalleen. Lähinnä kuvaajana tunnetuksi tullut De Bont oli vauhdikkaan toimintaelokuvan, Speedin, jälkimainingeissa noussut Hollywoodin a-listalle, ja saikin käsiinsä itsensä Michael Crichtonin tekemän kässärin Tornadoja jahtaavista ”tiedemiehistä”.

Kun näyttelijöiksi asettuivat vielä ”Mad about you”-sarjalla pinnalle noussut Helen Hunt, ja ensimmäistä kertaa pääosaa esittämään päässyt Bill Paxton (joka on muuten ehkäpä uransa kovimmassa vedossa), niin ainakin kaikki tykötarpeet olivat mukavasti kasassa. Tähän kun lisättiin vielä Industrial Light & Magic:n tekemät, lähes huimat erikoistehosteet, jotka vielä tänäkin päivänä näyttävät niin aidoilta, että leffaa katsoessa luulee katsovansa ennemminkin dokumenttia kuin fiktiivistä elokuvaa.

Elokuva alkaa hyvin menneisyydestä, jossa Huntin luomalle hahmolle annetaan motiivit tornadojen jahtaamiseen ja muutenkin elokuva yrittää hyvin tuoda esille sitä, kuinka Amerikan tornado-vyöhykkeellä varoitusjärjestelmät ovat suoraan keskiajalta, ja varoitus tulee yleensä silloin kun lennät jo omien lehmiesi kanssa pitkin taivaita traktori ahterissa (kirjaimellisesti).

Elokuva etenee hyvin suoraviivaisesti aina Tornadosta seuraavaan ja joka kerta nämä pirulaiset kasvavat yhden F-luokan (eli tämä kuuluisa Fujitan asteikko) ja aina vain enemmän ja isompaa tavaraa lentelee ilmassa. Siinä sivussa yritetään luoda draamaa Paxtonin esittämän Bill Hardingin ja Huntin Jo Hardingin välille, jotka kovasti haluaisivat avioeron, mutta jo elokuvan alussa katsojalle käy hyvin selväksi että Tornadot tulevat viemään niin avioeropaperit kuin erimielisyydet mennessään. Eiväthän nämä kaksi tornadoja jahtaavaa hullua voisi edes pysyä erossa toisistaan! Lähes kaikki muut näyttelijä ovat vain statisteja, ja ainoastaan Philip Seymour Hoffman tuo jotain väriä elokuvaan. Elokuvaan on myös väkisin yritetty tuoda peri-amerikkalaiseen tapaan kilpailua ja Hardingien nemesiksenä toimiva Cary ”Jonas” Elwes on niin ärsyttävä persoona, että tekee mieli repiä pulisongit päästä. Toisaalta tässäkään ei ole mitään hätää, sillä tässäkin elokuvassa paha saa lopulta palkkansa… Hui kuinka yllättävää.

Mutta kaikesta huolimatta tässä elokuvassa toimiikin juuri se vanha viisaus, että yksinkertainen on kaunista ja leffan kantaviksi voimiksi muodostuu Huntin ja Paxtonin välinen lähes maaginen kemia, De Bontin luoma erittäin nopea tempo ja lähes maagiset kamera-ajot. ILM taasen luo sellaiset tornadot ruudulle, että ne vievät mennen tullen ”Jo:n” ja ”Bill:n” avioero-paperit F-4 luokan tornadon hurjaan pyörteeseen. Eikä sovi unohtaa ehkäpä leffahistorian hauskimpia kohtauksia:

Jo: [cow flies by in the storm] Cow.
[cow flies by in the storm]
Jo: ‘Nother cow.
Bill: Actually I think that was the same one.

Melissa: When you used to tell me that you chase tornadoes, deep down I thought it was just a metaphor.

Kuva

Kuva on aavistuksen pehmeä, mikä on hyvinkin yleistä tämän ikäpolven julkaisulle, ja vaikka kyseessä onkin ”Special Edition” niin kuvaa ei ole pahemmin retusoitu uudelleen.
Pehmeydestä huolimatta kuvan värit ja dynamiikka ovat kohdillaan, ja pehmeyskään ei häiritse nopeissa kamera-ajoissa.

Ääni

Tähän ”Special editioniin” on tuotu normi-versiosta puuttuvat DTS äänet ja siinä on tehty todella järkevä päätös, sillä juuri tämän kaltaiset elokuvat ansaitsevat tuon tujumman ”sreamin” ääneen että koko Tornadojen tuoma äänidynamiikka pääsee oikeuksiinsa, ja kyllähän tässä leffassa jytisee niin että sukat lähtevät jaloista ja pöydällä maito muuttuu piimäksi.

Ekstrat

Vaikka dvd:n takakannessa mainostetaan mahtavia ekstroja, niin eivät ne nykypäivän mittapuun mukaan niin mahtavat ole. DVD:llä on siis peruskommenttiraidat, ”näin tehtiin..” ja musiikkivideo löytyvät, sekä mukavana bonuksena löytyvä ”twisterin anatomia” dokkari.