Transformers

Jokainen, joka on ollut oikean ikäinen 80-luvulla, muistaa Transformersit. Nuo huippuunsa viritetyt autot, jotka olivat enemmän kuin mitä päällepäin näkyi. Leluyhtiö Hasbron jättimäiseksi mainokseksi suunnitellusta tv-sarjasta kehkeytyi kuitenkin ilmiö, joka poiki lukuisia spin-off sarjoja, piirroselokuvia ja tietysti leluja. Melkein 20 vuotta myöhässä perässä kolistelee myös kokopitkä elokuva.

Ohjaaja Michael Bay, jonka nimi itsessään herättää jo pahoinvointia monissa, ei ole uransa aikana ollut tunnettu hienovaraisesta elokuvanteosta. Päätös valita hänet ohjaamaan elokuvaa joukosta jättiläismäisiä robotteja pieksemässä toisiaan tuntui siis ilmiselvältä. Mukaan kun saatiin vielä yksi sukupolvemme lahjakkaimmista ohjaajista, Steven Spielberg, tuottamaan teosta, olisi voinut kuvitella lopputuloksen olevan hyvinkin viihdyttävä, aivot-nollaan-ja-menoksi popcorn paukku.

Lopputulos on kaikkea muuta.

Ensimmäinen kymmenen minuuttia lupaa hyvää. Avaruuden syövereissä alkava elokuva asettaa korkeat panokset pöytään heti ensimmäisestä kuvasta lähtien. Robottien menneisyyden ja aikaisemmat sodat kartoittava alkujakso on visuaalisesti, sekä erityisesti äänisuunnittelun ja musiikin ansiosta, upeaa katseltavaa. Nyt mennnään eikä meinata, tuntuu olevan Bayn sanoma katsojalle. Ongelmat alkavatkin heti alkutekstien jälkeen; robotit katoavat kuvasta, ja katsojat jäävät yksin kahden karismattomimman näyttelijän kanssa Orlando Bloomin tällä puolen. Shia Labeouf on varsinkin suorastaan raivotautisuuteen saakka ärsyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa. Megan Foxiakaan ei ole elokuvaan taidettu näyttelijänlahjojensa vuoksi valita. Muodollisesti pätevän näyttelijättären ainoa funktio elokuvassa onkin olla sopivan söötti eri kuvakulmista katseltuna.

Melkein kaksi ja puolituntiseen elokuvaan luulisi kuitenkin mahtuvan nimikkosankareita aimo annoksen, eikö? Väärin. Elokuvan nimi olisi yhtä hyvin voinut olla "The Adventures of Shia Labeouf and the Magic Car". Siinä vaiheessa kun Transformersit saapuvat maan päälle, elokuvaa on ehtinyt jo kulua reilusti yli puolet sen kestosta. Lyhyehkön esittelyjakson jälkeen – jonka aikana robotit piiloutuvat roskisten taakse ihmisiä pakoon, tai virtsaavat sotilaiden päälle – Transformersit katoavat jälleen kuvasta ennen lopun suurta taistelua. Mihin ihmeeseen siis koko budjetti on voinut kulua?

Ohjaaja Michael Bay hehkutti ennen elokuvan julkaisua, että robottien tehosteet ovat niin hienostuneita ja upeita, että yhden freimin mallintamiseen meni päiviä! Elokuvaa katsoessa ilmassa haiskahtaa kyllä vahvasti paskapuheen löyhkä. Tehosteet ovat – muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta – tavattoman tylsiä ja sotkuisia. Hyvin pehmeässä valossa kuvatut robotit ovat filmattu siten, ettei taistelun tuoksinnassa niistä erota paljoakaan. Vaikka ympäristön kanssa tapahtuva toiminta onkin komean näköistä, lopputulos kumisee tyhjyyttään.

On elokuvassa hyviäkin puolia. Säveltäjä Steve Jablonskyn upea musiikki luo sopivan eeppistä tunnelmaa muuten ontolle elokuvalle, sekä uskomaton äänisuunnittelu pitää varpaillaan koko keston ajan. Robotit kuulostavat, ehkä ensimmäistä kertaa, uskottavilta.

Kaikessa muussa mennäänkin sitten niin päin puuta, että rytisee. Huumori on tuskallisen huonoa, näyttelijät selvästi pihalla koko puuhasta, eikä kertaakaan voi karistaa tunnetta päältään, että kyseessä on jälleen kerran vain jättimäinen lelumainos. Lopullisen naulan arkkuun lyö Anthony Anderson, jonka rääkyvän pärstän katselu herättää vahvan tarpeen juosta mahdollisimman kauas salista, jossa elokuvaa esitetään.

Pahinta koko sotkussa on se, että tässä olisi jälleen potentiaalia vaikka mihin. Oli kyseessä sitten lelumainos tai ei, kun käsissä on ILM-tehostefirman kaltaisia neroja, lähdemateriaali josta repiä vaikka mitä intergalaktista turpajuhlaa, niin vaaditaan aika lahjakkuus, että lopputulos on näinkin ruosteessa. Erityisesti elokuvan suorastaan hävytön product placement häiritsee. Siinä vaiheessa kun Transformersit saapuvat maahan etsimään; "mystisen EBAY:n käyttäjää", alkaa pakostakin ihmettelemään kuinka alas elokuva, joka kertoo roboteista voi vajota. Puolivälissä elokuvaa seurataan lyhyt hetki Amerikkalaista teiniä, joka huutaa sydämensä kyllyydestä: "tämä on parempi kuin Armageddon!" Pelottavaa kyllä, se ei pidä paikkaansa.

Yhteenveto
Tahattoman typerän teinikomedian alle piilotettu Transformers ei vakuuta. Toisin kuin nimikkosankarinsa, elokuva on juuri sitä, miltä se päällepäin näyttää.