Olisi mukavaa, jos espanjalaisen Pedro Almodovarin uusimmasta elokuvasta voisi sanoa, että ”Pedro, teit sen taas”, sillä vahvoja tunnekuohuja ohjaavalta ja käsikirjoittavalta mieheltä on totuttu odottamaan ennen kaikkea laatua. Valitettavasti tällä kertaa Almodovar tarjoilee vain hieman keskitasoa parempaa draamaa, jolla tosin olisi eväät paljon suurempaan dramatiikkaan ja välienselvittelyyn Penelope Cruzin johdolla. Kun taustalla kummittelevat jälleen kerran tututtuun tapaan vahvat naiset, ja ennen kaikkea päähenkilöiden äidin kieltämättä herkullinen reinkarnaatio, pitäisi niistä aineksista keittää paljon mielenkiintoisempi soppa, kuin lopputulos antaa osoittaa.
Muutenkin Volver tuntuu välillä jopa yhdentekevältä sekä yllätyksettömältä elokuvalta. Hieman tarkemmin elokuvaa seuraava huomaakin heti alusta asti pikku hiljaa esiintyöntyvän kaavan, jolla edesmenneeksi luultu äiti palaa tyttäriensä elämään. Raivoisa ja intohimoinen tunne, jota espanjalaisissa elokuvissa on totuttu näkemään, jää jostain syystä myös taka-alalle, kun kamera seuraa Cruzin ja nuoren Yohana Cobon edesottamuksia omia juuriaan kunnioittavassa selviytymistarinassa. Tuntuukin siltä, ettei Almodovar osaa tuoda elokuvaan elämänhajuista intohimoa, kun varsinaista platonista tai fyysistä rakkautta ei ole olemassa.
Volverin näyttelijöissä ei sen sijaan ole mitään varsinaista vikaa, vaan he suoriutuvat kehysmäisistä rooleistaan suhteellisen moitteetta. Pääroolissa olevaa Penelope Cruziakaan ei voi syyttää tunteen tappamisesta, sillä enemmän jenkki-tuotannoissa esiintynyt näyttelijätär tekee sen minkä pystyy: kliinisestä ja kuoreensa sulkeutuvasta Raimundasta ei löydykään juuri mitään elonmerkkejä; vain elokuvan tunnelmaa huomattavasti nostava laulu, ”Volver”, korottaa Cruzin kohdalla pisteitä, vaikkei hän selvästikään laulua itse laula. Samaa vikaa löytyy myös muista rooleista, jotka on käsikirjoitettu selvästi liian sulkeutuneiksi ja muodollisiksi. Raimundan tytärtä näyttelevä Yohana Cobo on täysin sulkeutunut ja näkymätön persoona, eikä Raimundan siskoa, Solea, näyttelevä Lola Duenas ole oikeastaan sen parempi. Ainostaan siskosten äitiä näyttelevä Carmen Maura sekä näiden ystävää näyttelevä Blanca Portillo nousevat Almodovarin aikaisempien elokuvien tasolle. Maura puristaakin jännityksestä ja kertomisen halusta kätensä nyrkkiin useampaan kertaan ja Portillo marssii surullisen etsintänsä tyynesti, mutta tyylikkäästi, elokuvan loppuun saakka.
Vaativalle ja Almodovarin elokuvista pitävälle katsojalle Volver on eittämättä lievä pettymys. Hieman nuhjuisissa puitteissa näyttelevät näyttelijät sentään pelastavat suhteellisen tylsästä käsikirjoituksesta jotain, mutta silti Almodovarin rakentama kokonaiskuva jää valitettavan torsoksi. Pitkästä aikaa _oikeassa_ elokuvassa näyttelevän Penelope Cruzin päättäväinen Rosamunda onkin Volverissa yllättävän harmaa hahmo, jonka johdosta Volveria alkaa pitämään Almodovarin eräänlaisena välityönä, jossa ei ole tunnetta, eikä edes lihan värinää. Ehkäpä ohjaajan kosketus feminiininen puoleen on elokuvassa jo yksinkertaisesti liian vahva, sillä miehille tilaa ei anneta kuin vuorosanoissa.
-
70%
Poiminta
Genret: draama
Kesto: 121 min
Ohjaaja: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Penelope Cruz,Carmen Maura,Lola Duenas,Blanca Portillo,Yohana Cobo,Chus Lampreave
Valmistusmaa: Espanja
Valmistusvuosi: 2006