Suljettu saari

Mestariohjaaja Martin Scorsese ilmeisesti pitää työskentelystä Leonardo DiCaprion kanssa ja eipä siihen ole mitään sanomista, jos jälki on tämännäköistä: Scorsesen uusin elokuva, Suljettu saari (Shutter Island), on eittämättä vuoden 2010 parhaimmistoa. Se on aidosti jännittävä ja ahdistava elokuva, jossa nivoutuvat yhteen nerokas ohjaus, mukaansatempaava käsikirjoitus, loistavat näyttelijäsuoritukset ja painostava tunnelma. Yli kaksituntinen elokuva on katsojan henkeä pidättävä tarina mielen salaisuuksista, jossa totuuden löytääkseen on tuhottava oma itsensä. Matka vankisaarelle karannutta vankia etsimään on jotain muutakin kuin pelkkä rutiinikeikka.

Scorsese on aina osannut käsitellä ohjattaviaan upealla tavalla, eikä Shutter Island ole tässä suhteessa mikään poikkeus sääntöön. Tosin on muistettava, että Scorsesen elokuvien näyttelijät eivät ole mitään B-luokan elokuvien nousevia tähtiä, vaan valmiiksi kannuksensa ansainneita kokeneita näyttelijöitä. Pääroolissa Shutter Islandissa istuu lähes oikeutetusti Scorsesen luottomieheksi noussut Leonardo DiCaprio, joka on kulkenut pitkän tien New Yorkin kaduista ja Romeosta ja Juliasta tähän pisteeseen, jossa mies kaappaa valtaansa koko ruudun. Kohtaukset muiden huippunäyttelijöiden, kuten Max von Sydowin ja Ben Kingsleyn kanssa ovat loppuun viilattuja ja tarinaa tukevia vuoropuheluja, jossa Scorsese on onnistunut kahlitsemaan elokuvan ilmapiirin ahdistavan tunnelman näyttelijöihinsä. Kokonaisuutta täydentävät DiCaprion hahmon paria näyttelevä ja tasaisen varma Mark Ruffalo, sekä esimerkiksi pienessä sivuroolissa nähtävä, pirullista hymyään aina väläyttävä, John Carroll Lynch. Kaiken kaikkiaan elokuvan näyttelijätyö on niin vahvaa, ettei heikointa lenkkiä tälläisestä elokuvasta edes kannata etsiskellä.

Elokuvan aikakausi on muutenkin mielenkiintoinen sekoitus vainoharhaisuutta, traumoja ja sodan pelkoa. 1950-luvun Amerikka näyttääkin Scorsesen elokuvassa osittain siltä, mitä vastaan toisesta maailmansodasta palanneet veteraanit ovat taistelleet. Järjestelmä on Shutter Islandissa lähempänä totalitaarista valtiota, kuin demokraattista, kun DiCaprion näyttelemä poliisi taistelee vankilan koneistoa vastaan. Samalla kun miehen omat sotatraumat puskevat pintaan painajaismaisina unina, joutuu DiCaprion hahmo epäilemään omia motiivejaan ja salattuja tuntojaan armottoman kontrolloidussa ympäristössä. Kun katsojakin uitetaan väistämättä mukaan Scorsesen pyörittämään karuselliin, on DiCaprion hahmon tunteet hyvin lähellä vahvasti elokuvaan eläytyvän katsojan tunteita.

Shutter Island on Scorseselta jälleen hyvin vahva näyttö niistä taidoista, joita miehellä edelleen näyttää olevan ja joita ohjaajalla on aina ollut. Se on samalla myös vastaisku teknologiaa ja erikoistehosteita pursuaville elokuville, joissa elokuvan visuaalisuus menee kaiken muun edelle. Onhan tosin Shutter Islandissa omat erikoistehosteensa ja hetkensä, mutta hetkelliset tehosteet uppoavat tarinaan paljon paremmin kuin monet muut tietokoneella väännetyt erikoisefektit muissa elokuvissa. Kun Shutter Islandin kuvaus on pehmeää, varjot hyvin säilyttävää ja silmää miellyttävää aaltoilua ilman nopeita freimejä, ovat elokuvan puitteet kunnossa aina hienosti tehtyä miljöötä myöten. Kahleet kilisevät, hullut huutavat ja myrsky raivoaa elokuvassa ilman mitään turhia alleviivauksia. Kun katsojallekaan ei kerrota mitään, mutta samalla kerrotaan tavallaan kaikki, on elokuvasta vaikea löytää mitään erityistä heikkoutta.

Kokonaisuutta ajatellen Shutter Island on vanhan koulukunnan miehen elvyttävä teos värilliselle film noirille, jännitykselle ja loistavalle näyttelemiselle, jota elokuvateatterin kankaalle on jo pitkään kaivattu. Scorsese ikäänkuin heittää hyvästit villisti pyöriville pikselimöykky-Transformerseille ynnä muille nuoremman sukupolven elokuville osoittaen samalla sen, missä elokuvan todellinen voima piilee. Tarinassa, näyttelijäntyössä ja maltillisessa ohjauksessa, joka saa katsojansa liimautumaan penkkiin elokuvan ahdistavan ja aidosti jännittävän ilmapiirin avulla. Shutter Island on kuin valonpilkahdus muuten koko ajan tarinan hinnalla raaistuvaan ja kaupallistuvaan elokuvamaailmaan, jolle moni vanha elokuvan ystävä on saattanut kääntää selkänsä.

  • 90%
    Suljettu saari - 90%
90%

Poiminta

Genret: draama,jännitys,film-noir
Kesto: 138 min
Ohjaaja: Martin Scorsese
Pääosissa: Ben Kingsley,Emily Mortimer,Leonardo DiCaprio,Mark Ruffalo,Max von Sydow,Michelle Williams
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2010

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Anonymous
Anonymous
14 years ago

Täytyy olla Teron kanssa samoilla linjoilla tämän kanssa, vaikka en suuri Martin Scorsese fani olekaan. Elokuvan rytmitys on jotenkin niin vangitsevaa että ei tajuakaan ns. erikoistehosteiden puutetta. Mielen syövereihin pureutuva tarina ikäänkuin herää henkiin aivan julmettoman hienolla leikkauksella ja kuvauksella. Kaikkea tätä vie eteenpäin suorastaan loistelias Leo jonka työn jälki vain paranee vuosien kuluessa. Loppuakohti etenevä alleviivaavuus kuitenkin hieman syö tehoja, mutta muuten käsissä on loistava elokuva. 4p

Anonymous
Anonymous
14 years ago

Ollaanko me katottu eri filmi? 90min alustusta, sitten kirjaimellisesti tauluun piirtämällä selitetään järjetön tvisti, sitten puoli tuntia jarruttelua ja elokuva päättyy. Machinist, 23, Identity, Secret Window kuvattu uudestaan saarella. Whupdivitundoo. Anagrammispedeily oli ehkä tylyin rimanalitus. Nolla tähteä, turhempi kuin Twilightit.