Fearless

Koira ei karvoistaan pääse. Tämä totuus on seurannut Jet Litä oikeastaan miehen koko pitkän uran ajan: akrobaattisesta näyttelijästä on kehkeytynyt toimintaelokuvien vakiokasvo, eikä Ronny Yun (mm. Kaava 51) ohjaaman Fearlessin pääosa ole miehelle sen kummempi askel uralla. Pikemminkin vain luonnollinen, että keskinkertainen, jatke. Yun vajavaisuus ohjaajana tulee muutenkin tylysti esiin elokuvan kuluessa, sillä Fearless häviää kevyesti tämän vuosikymmenen parhaimmille genren leffoille, Yimou Zhangin Herolle ja Ang Leen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -elokuvalle.

Vika ei tosin ole elokuvan toimintakohtauksissa, jotka ovat ottaneet askeleen kohti raaempaa mätkimistä, vaan pikemminkin elokuvan muissa (kuten draamallisissa) elementeissä. Jet Lin näyttelemän Huo Yuanjian henkinen, että viinanhuuruinen, kasvu tuntuukin aavistuksen teennäiseltä puurtamiselta, jossa päähenkilön vouhotukselta puuttuvat sekä motiivi, että siihen vaadittava tunne. Lin näyttelemän huolettoman kungfu-mestarin henkinen kasvu ei tunnu miltään edes siinä vaihessa, kun kaikki on menetetty. Pelastavan enkelin rakkaus on vain nimetöntä kuuntelemista ja omantunnon tuskat vuodenaikojen vaihtumista. Draamallisista elementeistään huolimatta Fearlessin suurin anti onkin toiminnassa, joka on kieltämättä välillä pyörryttävää katseltavaa.

Fearlessin koreografi onkin saanut Jet Lin jälleen kerran kuin lentoon, jonka ansiosta jopa miehen irvistys tuntuu tarkkaan harjoitellulta liikkeeltä. Muutenkin Li tuntuu jälleen kerran miltei irtoavan maasta: nopeiden kipuamisien ja pomppimisen lisäksi käytellään monia lyömäaseita, nyrkkejä sekä tietysti jalkoja, jonka tuloksena on raivokasta kungfua, joka saa välillä miltei brutaalisia piirteitä. Katsojan yllätykseksi verta lentääkin totuttua tapaa huomattavasti enemmän ja tyyni zenläisyys ja mietiskely saa väistyä inhimillisempien asioiden, kuten koston, tieltä.

Fearlessillä on koossaa avaimet kokonaisuudeltaan erittäin toimivaan elokuvaan, mutta ohjaaja Yu kadottaa onnensa avaimet sekavaan ulosantiin. Yu haluaa kertoa tarinaa syvällisemmin, mutta sortuu elokuvansa kanssa vain hieman keskivertoa mutkikkaampaan toimintaan. Betty Sunin sokea ja pyyteetön rakkauskin Jet Lin näyttelemää hahmoa kohtaan tuntuu vain keinotekoiselta hiljentymiseltä elokuvan rauhallisempiin teemoihin, jossa kuunnellaan tuulta ja nautitaan rauhasta. Tosiasioita, kuten Aasian sairasta miestä ja länsimaiden ehdotonta herruutta, sivutaan vain puheissa ja teoissa, joiden aikana Jet Lin eteen marssitetaan hakattavaksi kunnon nippu ylimielisiä eurooppalaisia, jotka eivät saa edes yhtä sanaa suustaan murahdustensa lomassa. Fearless tuntuukin tätä kautta vain barbaarien ja sivistyneen kulttuurin yhteenotolta tai oikeastaan vain samaa kaavaa toistavalta miekankalistelulta. Ehkä tämän genren on aika siirtyäkin pienelle tauolle.