Valkoinen kaupunki

Murheellisten laulujen maa syytää jälleen tuttua melankoliaansa maailmalle. Tällä kertaa menee jopa huonommin kuin synkimmissä Aki Kaurismäen teoksissa, vielä enemmän päin mäntyä kuin Pahassa maassa, ja se on hyvä. Mitä muuta voisikaan odottaa elokuvalta joka on selvä hengenheimolainen Pahan maan kanssa, ja kuvattu samassa Irtiottoja tv-sarjan kanssa.

On siis selvä että Valkoinen kaupunki näyttää ja tuntuu tv-elokuvalta. Useimmiten se olisi huono asia, mutta tässä tapauksessa se vain syventää lohdutonta tunnelmaa ja antaa eräänlaista uskottavuutta synkkään tarinaan. Oman silauksensa elokuvaan antaa käsivaralla oleva kamera, jonka takaa kaupunki ei näyttäydy valkoisena vaan kylmänharmaana.

Harmaata on myös Veli-Matin (Janne Virtanen) elämä, joka on avioeron jälkeen toiminut pari kuukautta yksinhuoltajaisänä ex-vaimo Hannan (Susanna Anteroinen) lähdettyä ulkomaille. Vaikka kolmivuorotyö taksikuskina painaa päälle niin elämä sujuu hyvin, ainakin siihen asti kun lapsien äiti saapuu takaisin Suomeen. Joutuminen ulos yhteisestä kodista ja lapsista ottaa Veli-Matin voimien päälle ja syöksykierre on valmis alkamaan.

Olen aikaisemmin leimannut Janne Virtasen hieman pökkelömäiseksi Elixir-mieheksi, mutta Valkoisen kaupungin myötä voin viimeinkin luopua tästä mielikuvasta: voittihan Virtanen roolistaan sentään parhaan miespääosan Jussi-palkinnon. Miehen roolihahmosta suorastaan huokuu lämpö ja rakkaus lapsiaan kohtaan, sekä yhä optimistinen elämänasenne vaikka asiat menevät entistä huonommin. Myös Susanna Anteroinen kylmänä ja itsepintaisena vaimona vakuuttaa, kuten myös Juha Veijonen maanisena kyttääjä-naapurina.

Valkoinen kaupunki ei jätä katsojaa lopputekstien jälkeen yhtä tyhjän päälle kuin Paha maa, mutta ei ole myöskään kovin viihdyttävää katsottavaa. Huonot asiat kasautuvat päähenkilön päälle ehkä turhankin tiuhalla tahdilla, mutta uskottavuus säilyy etenkin edellämainittujen roolisuoritusten ja kuvauksen ansiosta.

Aku Louhimies on selvästi mielenkiintoisimpia ohjaajia tässä maassa tällä hetkellä. Suomalaisen on kuitenkin helppo samaistua synkkyyteen ja murheeseen: Irtiottoja-sarjan, Pahan maan, ja Valkoisen kaupungin jälkeen on siirryttävä muihin aiheisiin, ja odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan.