elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Murheellisten laulujen maa syytää jälleen tuttua melankoliaansa maailmalle. Tällä kertaa menee jopa huonommin kuin synkimmissä Aki Kaurismäen teoksissa, vielä enemmän päin mäntyä kuin Pahassa...

Murheellisten laulujen maa syytää jälleen tuttua melankoliaansa maailmalle. Tällä kertaa menee jopa huonommin kuin synkimmissä Aki Kaurismäen teoksissa, vielä enemmän päin mäntyä kuin Pahassa maassa, ja se on hyvä. Mitä muuta voisikaan odottaa elokuvalta joka on selvä hengenheimolainen Pahan maan kanssa, ja kuvattu samassa Irtiottoja tv-sarjan kanssa.

On siis selvä että Valkoinen kaupunki näyttää ja tuntuu tv-elokuvalta. Useimmiten se olisi huono asia, mutta tässä tapauksessa se vain syventää lohdutonta tunnelmaa ja antaa eräänlaista uskottavuutta synkkään tarinaan. Oman silauksensa elokuvaan antaa käsivaralla oleva kamera, jonka takaa kaupunki ei näyttäydy valkoisena vaan kylmänharmaana.

Harmaata on myös Veli-Matin (Janne Virtanen) elämä, joka on avioeron jälkeen toiminut pari kuukautta yksinhuoltajaisänä ex-vaimo Hannan (Susanna Anteroinen) lähdettyä ulkomaille. Vaikka kolmivuorotyö taksikuskina painaa päälle niin elämä sujuu hyvin, ainakin siihen asti kun lapsien äiti saapuu takaisin Suomeen. Joutuminen ulos yhteisestä kodista ja lapsista ottaa Veli-Matin voimien päälle ja syöksykierre on valmis alkamaan.

Olen aikaisemmin leimannut Janne Virtasen hieman pökkelömäiseksi Elixir-mieheksi, mutta Valkoisen kaupungin myötä voin viimeinkin luopua tästä mielikuvasta: voittihan Virtanen roolistaan sentään parhaan miespääosan Jussi-palkinnon. Miehen roolihahmosta suorastaan huokuu lämpö ja rakkaus lapsiaan kohtaan, sekä yhä optimistinen elämänasenne vaikka asiat menevät entistä huonommin. Myös Susanna Anteroinen kylmänä ja itsepintaisena vaimona vakuuttaa, kuten myös Juha Veijonen maanisena kyttääjä-naapurina.

Valkoinen kaupunki ei jätä katsojaa lopputekstien jälkeen yhtä tyhjän päälle kuin Paha maa, mutta ei ole myöskään kovin viihdyttävää katsottavaa. Huonot asiat kasautuvat päähenkilön päälle ehkä turhankin tiuhalla tahdilla, mutta uskottavuus säilyy etenkin edellämainittujen roolisuoritusten ja kuvauksen ansiosta.

Aku Louhimies on selvästi mielenkiintoisimpia ohjaajia tässä maassa tällä hetkellä. Suomalaisen on kuitenkin helppo samaistua synkkyyteen ja murheeseen: Irtiottoja-sarjan, Pahan maan, ja Valkoisen kaupungin jälkeen on siirryttävä muihin aiheisiin, ja odotan mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

4

Poiminta

Genret: draama
Kesto: 92 min
Ohjaaja: Aku Louhimies
Pääosissa: Janne Virtanen,Susanna Anteroinen,Santeri Nuutinen,Aada Hämes,Hannele Lauri
Valmistusmaa: Suomi
Valmistusvuosi: 2006

Sending
User Review
0 (0 votes)

Juha Tuominen

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

4 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
kössi
kössi
17 years ago

Erinomainen pätkä. Janne Virtanen on suorastaan käsittämättömän hyvä Veli-Mattina. Kun tätä elokuvaa alkaa katsomaan, se on pakko katsoa loppuun. Jotenkin lopputekstit alkavat tosin liian aikaisin. Toisaalta pakkohan leffan on joskus loppua ja onkin ehkä parempi ettei hyvää ole ainakaan menty pilaamaan idioottimaisella lopulla. Kokonaisuudessaan hieno otos elämän ailahtelevaisuudesta.

munaus
munaus
17 years ago

Aivan paska elokuva. 🙁 Aku onnistuu harvoin, mutta tämä nyt on aivan naurerttava väkerrys.Janne Virtanen on samaa paskaa kun Franzen, Pääkkönen, ei osaa näytellä ei vähän pätkääkään. Jos tällanen elokuva saa palkinnon, niin se ei ole ainakaan suomalaisten ääni.Huh huh, mikä paska.

loiri
loiri
14 years ago

Vitun hyvä. Syvyyttä niille, jotka viitsivät sen nähdä.

Anonymous
Anonymous
17 years ago

Louhimiestä en ole koskaan pitänyt juuri minään. Sen sijaan esimerkiksi Salmenperä puhuttelee teoksillaan huomattavasti enemmän.