Rocky Balboa

Tähän on tultu. Kolme vuosikymmentä ensimmäisen Rocky-elokuvan jälkeen, Stallone on päässyt saattamaan toisen tunnetuimmista hahmoistaan päätökseensä. Joutsenlaulu päähän potkitusta nyrkkeilijästä on yhtäaikaa hyvästit kaikkien tuntemalle altavastaajalle että Stallonen oma, henkilökohtainen päätös yhdelle vaiheelle elämästään, joka muutti kaiken niin kauan sitten.

Elokuvan ollessa näinkin henkilökohtainen, on sopivaa että sitä lähestyy myös henkilökohtaisesti. Itse en koskaan pitänyt Rocky-elokuvista. En ikinä päässyt sisälle niiden maailmaan. Ne olivat ja ovat vieläkin jotain kaukaisia filmejä, joiden arvo on olematon minulle. En siis lähtenyt katsomaan kuudetta osaa tätä elokuvasarjaa optimistisena. Elokuvan päätyttyä oli Rocky onnistunut toisessakin saavutuksessa, se oli vakuuttanut minut katsojana.

Stallone selvästi tuntee ikänsä painolastin hartioillaan, eikä peittelekään sitä. Rocky on vanhentunut vuosien myötä ja samalla menettänyt rakkaansa Adrienin. Kun muistot vanhoista menestyksistä ovat ainoat jotka pitävät seuraa, tuntuu Rocky unohtuneen koko maailmalta. Stallonen oma nykyhetken tilanne – vanhojen elokuvien ollessa monille vain muistoja uran kulta-ajoista – luo Rockyn viimeiselle matsille suurempaa arvoa. Kyseessä ei ole enää vain elokuva, vaan Stallonen henkilökohtainen toive ja unelma siitä, että vielä löytyy se yksi suuri taistelu johon ottaa osaa.

Näiltä osin elokuva onnistuukin hyvin. Kyseessä on hetkittäin jopa koskettava jäähyväinen. Vaikka koko elokuva tuntuukin ulkopuoliselle katsojalle kuin allekirjoittaneelle ajoittain ylisentimentaaliselle, voi sen intohimoa ja aitoa rohkeutta seistä suorana nykyisten, nuorempien ja nopeampien kilpailijoiden rinnalla ylpeänä vain ihailla. Paljon mainostettu ottelu onkin toissijainen seikka elokuvassa, tärkeintä on se henkinen matka jolle Stallone haluaa itsensä – sekä katsojan – viedä.

Hyvin ohjattu ja kuvattu elokuva onkin kokonaisuudessaan pieni hurraa-huuto. Faneille se on se päätös Rockyn tarinalle, joka kolmannen osan olisi pitänyt olla. Muille se on osoitus niistä piilevistä kyvyistä mitä Stallonella on annettavana, niin näyttelijänä, käsikirjoittajana kuin ohjaajanakin. Coplandissa loistanut Stallone tekee hyvän ja sympaattisen roolisuorituksen ehkä henkilökohtaisimmassa elokuvassaan sitten ensimmäisen Rockyn.

Loppujen lopuksi, Rocky Balboan suurin saavutus löytyy sen suuresta sydämestä. Juuri se sydän onnistuu tavoittamaan jopa sellaisen henkilön, joka ei koskaan ole ollut fani ja saa tämänkin jännittämään Rockyn puolesta. Eikä sen suurempaa kohteliaisuutta voi antaa.

Yhteenveto
Rocky-sarjan päätös on odotettua parempi hyvästit ikoniselle nyrkkeilijälle. Elokuvien fanit voivat helposti lisätä pisteytykseen ekstra tähden.