Lonely Hearts Killers

Milloin viimeksi John Travolta teki hyvän elokuvan? Muistikuvat sellaisista flopeista kuin Taistelukenttä Maa ja Be Cool ovat vieläkin selvinä päässä. Reilun vuosikymmenen takainen Pulp Fiction tuntuukin olevan näyttelijän repertuaarin viimeinen hohdokas hetki. Ainakin tähän asti. Perjantaina julkaistava Lonely Hearts onkin Travoltan hienoin esitys pitkään aikaan. Tositapahtumiin perustuvassa aikalaisteoksessa pääosaa, Salma Hayekin ja Jared Leton kanssa, jakava Travolta on erinomaisesa vedossa murtuneen Elmer Robinsonin roolissa.

1940-luvun Amerikassa shokeerannut murhasarja Lonely Hearts kirjepalstan kautta toimii taustavaikuttajana elokuvan jännitysnäytelmälle. Jared Leton helppoheikki Raymond Fernandez hurmaa kun Salma Hayekin omistushaluinen sekopää Martha surmaa. Hullun rakastajaparin verinen odysseia Amerikan etelä-valtioiden läpi jättää jälkeensä polun ruumiita, joita Elmer ja tämän aisapari Charles (perushyvä Gandolfini) seuraavat.

Ohjaajan Todd Robinsonin iso-isän tarinaan perustuva elokuva on kiinnostava katsaus erilaiseen rikostarinaan. 1940-luvusta puhuttaessa tulee yleensä mieleen nakuttavat Thompsonit, viina, savuiset baarit ja Humphrey Bogart-puvut. Kaikki nämä ovat paikalla myös Robinsonin kuvauksessa, mutta kylmien ja rautaisten miesten paikalla on aitoja ihmisiä. Travoltan kylmettynyt Elmer on vaimonsa itsemurhan jäljiltä vain osia siitä miehestä joka hän voisi olla, mies jolle Jared Leton ja Salma Hayekin hahmojen kiinnisaamisesta on tullut pakokeino kivusta. Helposti stereotypisoitavat Fernandez ja Martha kääntyvät Leton ja Hayekin osaavissa käsissä moniulotteisiksi traagisiksi rakastajiksi. Molempien korvatessa omia puutteitaan seksillä ja vihalla, on vaikea olla edes vähän empatisoimatta kahden vääristyneen hahmon traagisuutta, juuri ennen kuin elokuva kääntää sen empatian niin katsojaa kuin uhreja vastaan, verisin lopputuloksin.

Tyyliteltyihin paletteihin puettu ja lavastettu elokuva näyttää upealta pieneen budjettiinsa nähden. Robinsonin ohjaus on jouhevaa eikä polje paikallaan tarinan pitkää aikajanaa setviessä. Kaunistelematon ja säälimätön väkivalta pysäyttää sen iskiessä kankaalle. Lonely Heartsin kuolemissa on paikoitellen karmivaa kauneutta, Robinsonin valaistessa kohtauksen juuri oikealla tavalla lopputuloksen takaamiseksi.

Minimaalisella mainoskampanjalla teattereihin saapuva Lonely Hearts on mieluisa yllätys syksyn loppuun. Kovaa iskevä rikosdraama josta ei puutu inhimillisyyttä. Erinomainen näyttelijäkaarti tukee mustanpuhuvaa tragediaa jossa voittajat ovat harvassa, eikä rakkautta löydy lehtipalstoilta.

Yhteenveto
Väkevän väkivallan ryydittämä rikoselokuva on loppusyksyn parempia julkaisuja. Travoltan pienimuotoinen comeback on nautittavaa katseltavaa.