Jadesoturi

Uutta kotimaista elokuvaa yleensä odottaa melkein yhtä paljon kuin isorokkoa. Oli kyseessä sitten uusi hyper-super-pahat-pojat tai Pekko kohtaa pesukarhun, ei kotimaiselta ole vaivautunut paljoakaan odottamaan melkein ikinä. Vaikka sellaiset pienet helmet kuten Häjyt tai Aku Louhimiehen koko tuotanto ovatkin poikkeuksia, on Suomalainen elokuva ollut aika pohjamudissa jo pitkään. Mutta toisin ovat asiat nyt, ensimmäiseltä oikeasti kansainväliseltä Suomalaiselta elokuvalta kehtaakin jo toivoa hieman parempaa, eikä odotuksia voisi paremmin palkita. Jadesoturi on oiva harppaus parempaan suuntaan. Valovuosia edellä muita viime vuosien tavanomaisia kotimaisia filmejä, sekä yksi parhaita mitä on tehty.

Jadesoturi on tuhansia vuosia kattava tarina rakkaudesta ja menetyksestä. Kalevalaa ja wuxia-elokuvaa saumattomasti yhdistelevä elokuva kertoo Kaista, nuoresta sepästä joka on paennut sydänsuruja Helsingistä suolle. Eräänä päivänä hän kohtaa mysteerisen kalevala-tutkijan Bergin, joka imaisee Kain mukaan seikkailuun jossa myytti ja nykyhetki sekoittuvat. Suomalaisen miehen kohtalo on kärsiä, Wuxian maailmassa romanssit ovat tragedian kyllästämiä. Molempien maailmojen yhdistäminen yhteiseksi tarustoksi luo vakuuttavan että huiman fantastisen näkemyksen Suomesta jossa myytit elävät tänäkin päivänä.

Ohjaaja A.J Annilan esikoisteos on ensimmäisestä kuvasta lähtien vaikuttavaa katseltavaa. Annila kuljettaa eeppistä tarinaansa vanhan konkarin maneerein, vaivattomasti yhdistellen kylmän pohjolan traagisia mieskohtaloita kaukaisen aasian melodraamaan ja elämää suurempiin tunteisiin, jotka kaikki kerrotaan taistelun kautta. Lukuisia tarinoita yhtäaikaa pallotteleva Jadesoturi huokuu Annilan rakkautta ja kunnioitusta molempia maailmoja kohtaan. Elokuva on kuin rakkauskirje niin Kalevalaa kuin Wuxiaa kohtaan. Mistään ei olla pihistelty. Lavasteet ovat maailmanluokkaa, tehosteet vedetty niin hiotuiksi kuin budjetti on periksi antanut ja erityisesti upeat taistelukohtaukset ovat brutaalia balettia jota kelpaa katsella. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä kiivaammaksi Annilan ohjaus käy. Välillä nostetaan kytkintä niin, että mieleen muistuvat sellaiset itämaiset modernit klassikot kuin Lentävien Tikarien Talo ja Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme.

Huolimatta elokuvan kansainvälisestä laadusta, Jadesoturia vaivaa kaksi asiaa. Ensimmäinen on yleinen ongelma kotimaisissa elokuvissa, Suomen kieli ei yksinkertaisesti käänny luontevasti elokuvaan. Vaikka Jadesoturin hyvä käsikirjoitus pitääkin dialogin luontevana suurimman osan ajasta, se paikoittain kompuroi ankarasti tökeröön Suomalaiseen tekstiinsä. Toinen on Wuxia-elokuville hyvin ominainen alleviivaaminen. Monta kertaa elokuva toistaa samaa juttua niin ettei hitainkaan katsoja jää jälkeen. Molemmat koituisivat helposti heikomman elokuvan kohtaloksi, mutta Jadesoturissa on liikaa hyvää että kumpikaan jättäisi pahaa makua elokuvan jäljiltä.

Näyttelijät ovat kauttaaltaan hyviä. Tuplaroolia näyttelevä Tommi Eronen on erinomainen murtuneena Kai-seppänä ja myyttisen Kiinan Sintai-soturina. Aki Kaurismäen elokuvista tuttu Markku Peltola varastaa shown loistavana Kalevala-tutkijan Bergin roolissa. Sivuroolissa vilahtava Krista Kosonen on kaunis ja uskottava Kain rakastettuna, mutta hänen roolinsa on valitettavan pieni. Ping Yuta näyttelevä Zhang Jingchu huokuu nuoren Michelle Yeoh:n karismaa. Erityisesti pitää mainita että jokainen näyttelijä puhuu itse niin Suomea kuin Mandariini Kiinaa. Varsinkin Erosen rooli on kaikessa vaativuudessaan vaikuttavaa katseltavaa.

Jadesoturi on – pienistä vioistaan huolimatta – vuoden ehdoton elokuvatapaus. Kotimainen elokuva jonka loisto ei kertaakaan himmene kansainvälisten suurtuotantojen rinnalla, ja joka loistaa uuden suunnan näyttäjänä muulle kotimaiselle elokuvalle. Eeppinen versio tunnetusta kansantarusta yhdistettynä nykypäivänä menestystä nauttivaan itämaiseen mystiikkaan. Jadesoturin taika piilee sen täydellisessä rakkaudessa sen aihepiiriä kohtaan, sekä erityisesti sen huippulaadukkaassa toteutuksessa.

Yhteenveto
Kotimaisen elokuvan merkkitapaus on huima seikkailu myyttisessä Suomessa ja Kiinassa. Annilan esikoisohjaus on parasta Suomalaista elokuvaa mitä on miesmuistiin nähty.