American girl

American girl oli ponnahtanut jostain maahantuontifirman pimeimmistä sopukoista Makuunin hyllyyn. Ja mikä vielä pahinta: menin vuokraamaan kyseisen elokuvan! Takakansi lupasi elokuvan olevan mustan komedia, mutta ainakaan minua ei kertaakaan naurattanut. American girl yrittikin olla enemmän vakavasti otettava draama-elokuva, kuin mustan hauska komedia. Oli miten oli: se epäonnistui kummassakin.

Näyttelijät olivat American girlissä kautta linjan huonoja. Pääroolissa töpeksi Donnie Darkosta tuttu Jena Malone, jolla ei ollut oikein mitään sanottavaa. Säälittävän itkuinen Rena (Malonen hahmo siis) oli surkeata katsottavaa näin katsojan silmästä. Ketään ei kiinnosta pieni teini-ikäinen tyttö, jonka tunne-elämä on vähintäänkin vinksahtanut. Vielä kaameampaan jälkeä tekee Erik von Dretten, joka ei -uskomatonta kyllä- tee ensimmäistä suoritustaan. Dretten on yksinkertaisesti ja pelkistetysti sanottuna todella huono näyttelijä eli toisin sanoen paska. Hänestä ei ole kertakaikkiaan mitää hyvää sanottavaa. Ainoa valopilkku koko lantakasassa on Michelle Forbes ja Alicia Witt, jotka onnistuvat tekemään elokuvasta edes katsottavan kokonaisuuden.

Juoni on American girlissä mainio. Valitettavasti se on vaan ryssitty täydellisesti. Ohjaajalla on ollut ainakin tusina paikkaa saada elokuvaan valtavasti tehoa loistavista sivujuonista, mutta yhtä lukuunottamatta Brady on jättänyt kaikki käyttämättä.

Itse juoni on sitten sellainen, että asuntonvaunussa asuvan perheen nuorimmainen on hankkiutunut raskaaksi. Vasta 15-vuotiaalla on hyviä muistikuvia isästään, jota ei ole nähnyt vuosiin. Hän haluaa koko perheen lähtevän mieltä ylentävälle perhepiknikille vankilaan, joka järjestetään vuosittain. Seuraukset ovat odottamattomat…

Juoni siis ei vain kuulosta vaan on mielenkiintoinen. Siitä ei ole vaan otettu mitään irti. Katsojalla on vähän samanlainen olo kuin katsoisi paskan valumista seinästä alas. Koko ajan tapahtuu järisyttäviä, hyvään draamaan oikeuttavia, tapahtumia, mutta silti mitään ei “tapahdu”. Tilalle tulee vain vitutus, joka harmittaa hetken elokuvan jälkeenkin.