Rififi

Jules Dassinin Rififi voidaan lukea yhdeksi varhaisen ryöstöelokuvan merkkiteoksista. Kyseessä on elokuva, mikä on aikanaan innoittanut lukuisia ohjaajia töissään – kuuluisimpina mainittakoon mm. John Woo, Jean-Pierre Melville, Michael Mann, Quentin Tarantino ja lukuisat muut. Rififiä voidaan pitää myöskin Jules Dassinin ohjaajan uran ehkäpä tärkeimpänä yksittäisenä teoksena.

Paettuaan kommunistijupakan seurauksena Hollywoodin mustalistausta 1940-luvun loppupuolella, Jules Dassin sai viiden vuoden hiljaiselon jälkeen uuden mahdollisuuden jatkaa Ranskassa siitä mihin oli Hollywoodissa ohjaajana jäänyt. Rififistä tuli kuin tulikin Jules Dassinille maineenpuhdistaja elokuvantekijänä ja se niitti menestystä niin Ranskassa kuin myöskin koko Euroopan alueella. Rififin syntyminen ei ollut kuitenkaan aivan itsestään selvää. Alunperin elokuvan ohjaajaksi povattiin nuorta toisen aallon ranskalaisohjaajaa – Jean-Pierre Melvilleä, joka kuitenkin syrjäytettiin kokeneemman Dassinin tieltä. Jean-Pierre Melville kuitenkin ohjasi myöhemmin samana vuonna varsin samanlaisia teemoja sisältäneen Bob Le Flambeurin ja viittasi Rififin kuuluisaksi tulleseen ryöstöosuuteen useammassa kuin yhdessä elokuvassaan.

Rififi kertoo neljästä entisestä vankilakundista, jotka päättävät suunnitella ja toteuttaa vielä viimeisen suuren ryöstönsä ennen lopullista eläkkeelle jäämistään. Elokuva on käytännössä toteutettu kolmeen eri näytökseen nojaten. Ryöstöä suunnitellaan käytännössä koko elokuvan ensimmäinen osa. Katsoja tutustutetaan ryöstettävän kohteen arkkitehtuuriin ja käydään läpi kohteen varashälyttimien purkamista. Loistelias ryöstö on toteutettu elokuvan toisessa osassa mahtavana 33 minuuttia kestävänä musiikeista täysin mykistettynä ajanjaksona, jonka aikana korostuu ryöstö kaikkine yksityiskohtineen ja täpärine tilanteineen. Särkyvät lasinpalaset putoilevat lattialle, ryöstäjät hengästyvät ja yksittäinen pianonkoskettimen vahinkopainallus saa katsojan pulssin nousemaan kahteensataan. Elokuvan antisankarit nähdään kuten heidät oli tarkoitettu nähtäväksi: työskennellen yhdessä. Elokuvan viimeinen osio sulkee ympyrän lopullisesti. Rikoksen tuomat ympäristön paineet saavat ryöstäjät hajaantumaan. Asiat kärjistyvät ja elokuvan loppuhuipentuma on valmiina laukeamaan.

Rififin ehdottomasti parhaita puolia ovat sen johtohahmojen luonteikkuus. Jean Servais on loistava näky lakonisuudessaan kylpevänä Tony le Stéphanoiseksi samoin kuin Carl Möhner on arvaamattomana Jo le Suédoiseksi. Elokuvan kuvaajalle on myös nostettava hattua. Harva film-noir on pystynyt yhtä vakuuttavaan varjoleikittelyyn kuin mihin Rififi on pystynyt. Tonyn lierihattu kaupungin neonvalojen loisteessa on jotain sellaista mihin ihastuu väkisinkin. Myöskin otokset yöllisestä Pariisista ovat visuaalisesti äärimmäisen kaunista katseltavaa!

Rififi on enemmän kuin tavallinen ryöstöelokuva. Siinä seurataan neljää ihmistä, jotka ovat kuin luotuja yhteistä tehtäväänsä varten. He työskentelevät paremmin kuin kukaan maailmassa. Silloin kun he puhaltavat yhteen hiileen, kukaan ei pysty pysäyttämään heitä. Inhimilliset syyt kuitenkin painostavat heitä siihen tilanteeseen mihin he elokuvan edetessä joutuvat. Rififi on elokuva gangsterietiikasta ja alamaailman keskuudessa vallitsevasta keskeisestä toistensa kunnioituksesta. Rififi on kohtalokasta peliä!