Kuollut mies ei palttoota kaipaa

Rigby Reardon: My plan was to kiss her with every lip on my face.

40- ja 50-lukujen film noir-elokuvissa on todellakin tunnelmaa. Tupakka käryää enemmän kuin juhannuskokko, viski on jumalten nektaria, naiset ovat kohtalokkaan kauniita, miehet jylhiä ja varjot raskaita.
Oivallisen suoraselkäistä ja intensiivistä menoa, jota parodioida. Näin tekee Kuollut mies ei palttoota kaipaa.

Yksityisetsivä Rigby Reardonin (Martin) ovelle ilmestyy Juliet Forrest (Ward), kaunotar, joka välittömästi pyörtyy miehen käsiin. Rigby saa tehtäväkseen selvittää nti Forrestin isän mystisen kuoleman, johon liittyy juustokokeiluja, saksalaisia sekä "Carlottan ystävät" ja "viholliset".

Juoni ei ole vahvimmasta päästä, eikä loista omaperäisyydellään. Eikä näin pidä ollakaan. Kuollut mies ei palttoota kaipaa tekee parodiansa taidolla ja tyylillä. Viimeisintä yksityiskohtaa myöten 40-luvun tunnelma on läsnä. Valaisutekniikat, puhetyyli, slangi, leikkausrytmi ja sen pienet kauneusvirheet on tallennettu osaksi hienoa kokonaisuutta.

Tekijöille ei riittänyt pelkkä aikakauden uudelleenlämmitys, vaan elokuva sisältää alkuperäisiä kohtauksia 40- ja 50-lukujen tunnetuista merkkiteoksista! Tämä huikea seikka saa elokuvan erottumaan edukseen. Tyylikokeilu onkin varsin onnistunut, vaikkakin saumatonta jälkeä on todennäköisesti ollut mahdotonta saada aikaan. Näissä tapauksissa kerronta ontuu, mutta vitsit viedään kuitenkin asiallisesti loppuun. Martinin roolihahmo siis käy "oikeita" keskusteluja muun muassa Humphrey Bogartin, Cary Grantin ja Burt Lancasterin kanssa. Alkuperäismateriaalin ympärille kasatut kohtaukset ja vitsit olisivat voineet helposti olla halpoja ja ivallisia, mutta tällä kertaa parodiointi on tehty kunnioituksella ja rakkaudella.

Kaksi Hollywoodin konkaria antoivat panoksensa elokuvan hyväksi ja saivat tuntuvasti aikaan. Miklós Rózsa sävelsi kyseisen ajanjakson tunnetuimmat elokuvamusiikit. Se, että hän osallistui tähän elokuvaan viimeisellä säveltämällään elokuvamusiikilla tuo teokseen uskomattoman paljon autenttista tunnelmaa.
Myös puvustaja Edith Headin käden jälki on kaunista katseltavaa.
Myös käsikirjoittajana toiminut Steve Martin tunnetaan parhaiten äänekkäistä ja fyysisistä roolisuorituksistaan, mutta tällä kertaa hän tekee toisin, jopa tavamerkkinä nähdyt vaaleat hiukset on tummennettu! Toki Reardonin hahmo on täynnä Martinmaisia, kauniin sulavia eleitä ja erheetöntä ajoitusta, mutta näin kivikasvoisena Martinia ei olla nähty. Tämä osoittaa, että elokuva ottaa itsensä tarpeeksi vakavasti, mutta ei liian.

Kuollut mies ei palttootta kaipaa on Steve Martin-elokuvien huippua, hieno kunnianosoitus savuiselle aikakaudelle. Elokuva, joka ei suinkaan ole tusinakomedia, vaan taidokas ja omaperäinenkin viihdepaketti.

4.5

Poiminta

Genret: komedia
Kesto: 89 min
Ohjaaja: Carl Reiner
Pääosissa: Steve Martin,Rachel Ward,Carl Reiner,Reni Santoni,Humphrey Bogart,Ray Milland,Burt Lancaster,Ingrid Bergman,Veronica Lake,Lana Turner,Cary Grant,Vincent Price
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 1982

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

3 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Anonymous
Anonymous
19 years ago

Kerrassaan oivallinen parodia. Valittevasti viimenäkemästä onkin jo useampi vuosi. Voisi hankkia dvd:llä jos sattuisi vielä löytymään.

Anonymous
Anonymous
19 years ago

Minulta löytyy dvd:nä, ostin anttilasta ja ainakin täällä oli vielä muutamia kappaleita jäljellä.

Anonymous
Anonymous
18 years ago

Hieno parodia: sanailu oli nokkelaa ja lennokasta ja yhteyskohtaukset muiden elokuvien kohtausten kanssa kerrassaan nerokkaita. Martin on muutenkin hyvässä vedossa ja ainakin minä olin havaitsevani välillä samankaltaista huumoria kuin Nielsenin Alastomassa aseessa. <3 4.5/5p