Vaarallinen tehtävä

Good luck, Jim.

Superagentti Ethan Huntin (Tom -Skientologi- Cruise) temmellykset ovat saavuttaneet tätä arvostelua kirjoitettaessa kolmannen osansa, jota arvostelija ei ole vielä nähnyt. Panokset näyttäisivät koventuneen, mikäli kuulopuheisiin on uskomista. John Woon nuiva ja kuiva Hunt-saagan toinen osa puolestaan jätti katsojan nuolemaan näppejään. Allekirjoittanut päättikin palata takaisin lapsuusmuisteloihin ja agenttitrilogian ensimmäiseen osaan. Olinhan kirjannut lukuisiin Elokuvavihkoihini Vaarallisen tehtävän perään kymmenkunta tähteä!

Vaarallinen tehtävä etenee ohjaaja Brian De Palman käsissä todella komeasti. Kun asiaa ajattelee, De Palma on varsin luonteva valinta ohjaamaan kimuranttia ja mutkikasta jännäriseikkailua kimurantilla ja mutkikkaalla tyylillään. David Koeppin ja Robert Townen käsikirjoitus ei ole perusasetelmaltaan omaperäisyyden huippu, saati syvällisiä henkilöhahmoja rakentava, mutta tyylikäs kokonaisuus ja De Palmalle oikea leikkikenttä, joka suorastaan vaatii äärimmilleen hiottua tyylittelyä. Hitchkockmaisuuksia myöten kerronta toimii hyvin.

Kymmenvuotiasta elokuvaa on ilo katsella, kun muistelee 2000-lukulaisia Jerry Bruckheimerin ja Tony Scottin turbotettua toimintajöötiä. Toki tässäkin agenttielokuvassa on räjähdyksiä, paukuttelua ja vempaimia yllin kyllin, mutta elokuvassa on alituiseen läsnä se mukavan vanhanaikainen viehätys ja jopa kunnioitus alkuperäistä tv-sarjaa kohtaan. Hyvä seikkailujännäri sisältääkin älyttömiä epäloogisuuksia, jotka katsoja voi kuitenkin antaa anteeksi ja viihtyä elokuvan parissa. Siinä, missä M:i-2 onnistui ottamaan itsensä turhan vakavasti ja yritti keventää tunnelmaa Ving Rhamesin raivostuttavan huonoilla välikommenteilla, Vaarallinen tehtävä on mukavan lapsekas kauttaaltaan.

On myös ihailtavaa huomata, kuinka tämän mittakaavan elokuva uskaltaa luottaa hiljaisuuteen tunnelman ja jännityksen luojana. Puhun siis elokuvan parhaasta osiosta, jo legendaarisesta CIA:n tietokoneen hakkeroinnista, joka saa aina uudestaan pidättämään hengitystä.

Näyttelijöiden kirjo on miellyttävän värikäs, vaikkakin moniin hahmoihin ei ehdikään tutustua pintaraapaisua pidemmälle.
Tom Cruise astui Ethan Huntin saappaisiin tyylipuhtaasti ja mukavan räiskyvästi. Tietty jäykkyyskin tuo elokuvaan hauskan lisän. Veteraani Jon Voightin monikasvoisella Jim Phelpsilla on hetkensä. Emmanuelle Beart on ihailtavan herkkä Claire sortumatta neito pulassa-kuvioon. Emilio Estevezin Jack on pitkälti tyypillinen comical sidekick, mutta tilanne ei pääse ryöstäytymään käsistä. Ving Rhames ja Jean Reno muodostavat tyylikkään ja hauskankin kaksikon, joka voisi helposti ampua yli, mutta osaavien miesten käsissä hahmot ovat kyspiä ja kiinnostavia.
Vanessa Redgraven roolittaminen asekauppias Maxin rooliin tuntuu arvostelijan mielestä täydelliseltä vaihtoehdolta. Maxin hahmo on pedattu varsin suureksi ennen kuin tätä edes nähdään. Kun kohtaaminen tapahtuu, koko kohtauksen tunnelma vaihtuu tyystin, kun Redgrave puhuukin varsin tyylikkäästi harvakseltaan ja lähes puoliääneen. Hieno rytminvaihdos!

Danny Elfmanin energinen musiikkiraita myötäilee tarinan ja kerronnan käänteitä saumattomasti. Varsinkin lopun helikopterihuipennus saa niskavillat pystyyn pääosin musiikkinsa ansiosta.

Ikävöin Vaarallisen tehtävän kaltaisia elokuvia. Kymmenen vuoden aikana viihde-elokuva on ottanut suuria askelia kohti turruttavuutta. Hyvänä esimerkkinä Jacksonin King Kongin toisen näytöksen taukoamaton digitaalipuuro. Kongissakin on tyyliä, mutta ei sitä tiettyä vanhanaikaista, lapsekasta viehätystä.

Vaarallinen tehtävä on viihdyttävä ja tyylikäs muisto paremmista ajoista, jolloin elokuvillekin oli vielä helppo antaa kymmenen tähteä(!).