Bullet to the Head

Juuri kun pääsin katsomasta yhden aikakautemme tunnetuimman sankarin uusia edesottamuksia The Last Standissa, niin eteen pamahtaa Arnoldin sydänystävän Stallonen uusi toimintapläjäys Bullet to the Head, jonka nimi hämäävästi viittaa parinkymmenen vuoden takaiseen John Woo-filmatisointiin Bullet in the head mutta onneksi kyseessä ei ole mikään remake eikä vastaava vaan nimet nyt vain osuvat lähekkäin. Olen aina pitänyt enemmän Arnoldin pienestä itseironisesta otteesta, mutta Stallone nosti osakkeitaan aivan järkyttävästi aina Rambo 4:sta Expendables 2:seen, joten odotukset tätä elokuvaa kohtaan olivat suhteellisen korkealla. Vielä kun ohjaajaksikin oli tullut legendaarinen 80-luvun toimintaelokuvien ylijumala Walter Hill niin talouspaperi meinasi loppua kaapista jo ennen elokuvan alkua. Totuuden nimissä 80-luvun lapsuutta ei vain saa takaisin edes Stallone ja Hill.

Bullet to the head on nimittäin aivan järkyttävän yksiulotteinen luotijunan lailla etenevä “buddy-cop” elokuva, jossa vanhanliiton jyrmy ottaa aisaparikseen nuoren ja dynaamisen poliisin, jonka moraali joutuu koetukselle todellisen maailman räjähtäessä naamaan. Stallonen roolitus hakee kuitenkin taas vertaistaan. Palkkamurhaaja James Bonomon rooli on kuin jatkumoa vuosien takaisesta Asassins ja The Specialists elokuvista, joissa palkkamurhaajan rooliin saatiin mukaan jotain inhimillistä ja “hyvää”. Bonomo onkin vain pahoja tyyppejä niittaava palkkamurhaaja, joka tietenkin pyörii lain väärällä puolella mutta vain teknisesti. Muuten hänellä on oma arvomaailmansa, jossa paha saa palkkansa ja maailma on ruma ja julma, jossa joskus sattuu pahoja asioita. Bonomon aisapariksi eksyykin hieman mutkan kautta Sung Kangin esittämä etsivä  Taylor Kwon, jonka entisen partnerin Bonomo on niitannut. Vaikka kaiken järken mukaan Kwonin pitäisi pidättää Bonomo niin kuvioihin ilmestyvä Bonomon tytär Lisa muuttaa tietenkin kaiken ja asiaa vielä auttaa että kukaan New Orleansissa ei pidä Washingtonista saapuneesta Kwonista ja paikalliset poliisit tietenkin yrittävät tappaa tämän mukavan virkaveljen.

Ja tottakai Bonomo pelastaa Kwonin koska hänelle on siitä hyötyä, tai hetkinen, eihän siitä ole hänelle mitään hyötyä mutta se ei nyt ei ole niin tärkeää. Bonomolla kuitenkin on omakin lehmä ojassa kun hänet palkannut The Oz sarjasta tuttu Adewele “Adebisi” Akinnouve-agbaje yrittää pyyhkiä kaikki, jotka tuntevat hänet pois päiväjärjestyksestä. Tässä mukaan astuu myös tarinan todellinen konna Keegan, jota Jason Momoa loisteliaasti yhdellä ilmeellä esittää. Jälleen tulee mieleen Assassin teema, mutta Momoa kyllä jää valovuoden päähän Antonio Banderasin hulluudesta. Seuraavat puolitoista tuntia sitten räjäytellään ja ammutaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta, jonka jälkeen päästään lopputaisteluun Keeganin ja Bonomon välille. Ainoa jännityksen elementti nousee tietenkin siitä kuinka monta äijää Stallone niittaa ja kuinka brutaalisti. Murahdusten ja viisauksien välissä juonta kuljetetaan suhteellisen rapsakkaasti eteenpäin ja perinteinen puolentoista tunnin kesto on juuri passeli tällaiselle ryminälle eli siitä pointsit Stallonelle.

Bullet to the Head ei kuitenkaan ole ihan niin huono kuin annoin tässä ymmärtää. Stallonen karisma ja sellainen vanhan ja tutun tunne antaa kuitenkin hyvän mielen loppupeleissä. Mitään yllättävää kun ei tapahdu niin pitää nauttia vain matkasta. Toiminta on vanhaa koulukuntaa ja näin ollen sopivan ronskia ja reilua. Turhat CGI:t ovat karsittu minimiin ja Stallonen naamalla ei ole kuin pari kiloa pakkelia (tai botoxia). Christian Slaterin mukana olo on niin turhaa kuin olla voi, mutta miehellä ilmeisesti on rahasta pulaa. Lisaa esittävä Sarah Shahi on mukana vain ulkonäkönsä takia, ja vaikka vyöltä löytyy loistelias Life sekä L-koodi tv-sarja niin ei niistä paljoa hyötyä tässä ole. Stallone siis tuotti jälleen yhden nostalgia paukun meille vanhan liiton miehille, mutta muuhun tästä ei kyllä ole.