Wim Wenders ohjasi aikoinaan, Sam Shepardin tarinan ja runokokoelman pohjalta, mestarillisen Paris/Texas elokuvansa, joka käsitteli yhden miehen matkaa sisimpäänsä ja menneisyyteensä. Nyt, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, ovat Shepard ja Wenders palanneet samojen aiheiden tietämille ja tehneet sisarteoksen elokuvalleen, joka ei kuitenkaan ihan täysin samoihin mittoihin yllä. Mutta hyvin lähellä ollaan kuitenkin.
Howard (Sam Shepard karismaattisimmillaan), on uransa parhaimmat päivät taakseen jättänyt western-tähti, jonka päivät nykyään kuluvat eri päihteissä ja alkoholin saloissa. Turhautuneena elämäänsä, varmana siitä että kuolee pian jos jatkaa tätä, hän pakenee kuvauksista. Matkalla kotiseudulleen hän saa kuulla että olisi saanut lapsen vuosia sitten yhden irtosuhteensa seurauksena. Samaan aikaan nuori Sky on saattanut äitinsä uurnaan ja on matkalla viemään tätä viimeiseen lepopaikkaansa. Mukana pyörivät vielä Howardin entinen rakkaus (Jessica Lange parhaimmillaan), ja vakuutusviraston agentti (Tim Roth hulvattoman hauskassa roolissa).
Wenders tekee alusta asti selväksi että hänen taitonsa visionäärinä eivät ole himmenneet yhtään vuosien mittaan. Heti ensimmäisestä otoksesta lähtien on selvää että elokuvan väripaletti, kuvakulmat ja tunnelma on kuin postikorteista. Wenders kuvaa eteläistä amerikkaa hyvin romantisoidulta kannalta, haikeana sellaisesta maailmasta mitä ei ole kuin elokuvissa. Howardin kosketukset tähän maailmaan ovat kuin yhtä Joseph Campbellin "Tuhat kasvoinen sankari" kirjan kanssa. Elokuvan surumieliseen tunnelmaan lisää sen melankolinen soundtrack jonka lyriikat kuljettavat tarinaa eteenpäin kuin Homerin Odysseian kertoja.
Kyseessä on myös ehdottomasti näyttelijöiden elokuva. En ole itse koskaan ollut Shepard fani, mutta en tule kyllä sanomaankaan myös mitään pahaa miehen töistä tämän jälkeen. Hänen Howardinsa on niin moniulotteinen ja haavoittunut hahmo että heikompi näyttelijä sortuisi hetkessä urakan alla, mutta Shepard hoitaa homman kotiin saaden sen näyttämään helpolta. Hän suoraansanoen on Howard itse. Valkokankaan ulkopuolella Shepardin vaimo Jessica Lange, näyttelee elokuvassa hänen entistä rakastettua jonka kohtaaminen Howardin kanssa järisyttää molempien maailmaa. Langen rooli on seurata vierestä kun vuosien takaiset haamut tulevat kaupungiin, ja kuinka vanhat kaipuut ja vihat iskevät taas päälle. Elokuvan sydäntäsärkevin kohtaus nähdään juuri Langen upean näyttelijäsuorituksen siivittämänä. Sivuosissa nähtävät Sarah Polley ja Gabriel Mann ovat hyviä, joskin Mann ei kertaakaan tunnu oikeasti tavoittavan hahmonsa varsinaista tuskaa, tai ainakaan ei saanut minua vakuutettua siitä. Piskuruisessa roolissa nähtävä Tim Roth kokeilee lakonisen komiikan taitojaan ja kerääkin elokuvan hauskimmat kohtaukset kotiin loistavan eksentrisellä hahmollaan. On vain harmi että Rothin kaltaista huippunäyttelijää ei käytetä enemmän enää.
Musiikki on countrya, mutta hyvää sellaista, mitään rivitansseja ei nähdä eikä myöskään yhtäkään "jiihaata". Wenders kuljettaa tarinaa eteenpäin kuin kunnon vanhan ajan road movieta, jokaisella etapilla saavuttaen yhden hetken Howardin elämää ja päästäen meidät vähän lähemmäs sitä oikeaa miestä joka oli kadonnut vuosia sitten. Kun elokuva päättyy, sitä voi melkein jo sanoa tuntevansa tämän miehen, joka on vasta oppimassa tuntemaan itseään.
Yhteenveto:
Sisarteoksena esikuvaansa heikompi, mutta silti hieno teos yksinäisyydestä ja menneiden anteeksiantamisesta.
Summary
Genret: draama
Kesto: 122 min
Ohjaaja: Wim Wenders
Pääosissa: Sam Shepard,Jessica Lange,Tim Roth,Sarah Polley,Gabriel Mann,Fairuza Balk,Eva Marie Saint
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2005