007 vaaran vyöhykkeellä

TV-iltojen huumaan sopivat aina jos jonkinlaiset elokuvat, joista James Bondin seikkailut lienevät niitä konventionaalisemmasta päästä olevia toimintapläjäyksiä. Tällä kertaa Bondin housuihin hyppäsi Timothy Dalton, joka palautti mielikuvan Bondeista takaisin lähemmäs maan pintaa ja hikisempää toimintaa. Toki Bond on Daltoninkin jäljiltä armoton panomies ja itsevarmuutta uhkuva, tyylikäs, härkä, mutta toista Sean Connerya ei Daltonistakaan tullut. Sen sijaan Vaaran vyöhykkeestä tuli ihan mukiinmenevää toimintaa ja räiskyttelyä pitkin Itä- ja Keski-Eurooppaa sekä Afganistanin hikisiä aavikoita.

Tässäkin Bondissa elokuvan juoni on hyvinkin asialle ominainen: maailma on jälleen tavalla tai toisella vaarassa ja Bondin on aika tappaa ja/tai pelastaa suurin piirtein kaikki lukuunottamatta vanhoja kamuja ja uutta ihastusta. Seuraa tiukkaa välienselvittelyä Itä-Euroopan lumisilla vuorilla, hieman paukuttelua Englannissa ja Tangerissa sekä hieman enemmän toimintaa Afganistanissa, jossa mukaan sotkeutuvat vielä afgaani-sissit ja venäläiset sotilaat. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan ei elokuvasta puutu, sillä Bond ehtii pistämään paskaksi kaikenlaista tavaraa ja konetta samalla kun pahoinpitelee kylmän raakoja tappajia.

Elokuvan henki on silti kohdallaan. Hieman poikamaista toimintaa täynnä oleva, silti verta vuodattava elokuva on omiaan lauantai-iltojen viihdykkeeksi ja Bond-jatkumon elokuvaksi. Daltonistakin löytyy Bondille ominaista karismaa, eikä Bond-tyttö Maryam d’Abossakaan aiheuta kovin kummoisia inhon väristyksiä. Vanha veijari, varsinainen elokuvien pahis-mies, Jeroen Krabbe, jaksa ilkeillä sopivasti sekä Sormusten herrasta tuttu John Rhys-Davies esittää pirteän sivuroolin KGB:n ykkös-karjuna. Tuloksena on paljon pilkettä silmäkulmassa, ammuskelua, toimintaa ja paljon ihmeellisiä vempeleitä sekä uskomatonta venymistä.