Domino

Ridley Scottin nuorempi veli Tony tunnetaan parhaiten äijjämäisten toimintaelokuvien ohjaajana. Miehen filmografiaan mahtuu jokasortin rämistelijää. Bruce Willisistä Eddie Murphyyn taitaa jokainen välimuoto olla edustettuna. Miehen parasta elokuvaa ei tarvitse kauaa miettiä. Se on tietysti True Romance, mutta siitä ei voi antaa montaakaan pistettä Scottille vaan enemmänkin käsikirjoittajana toimineelle Quentin Tarantinolle.

Vuonna 2004 valmistunut Man on Fire esitteli Scottin uuden tyylin, neljän promillen kamerakikkailun ja piripäisen leikkaushelvetin. Jos tämä aiheutti jos jonkinlaisia sairaskohtauksia yleisössä niin suosittelen erittäin vakavasti jättämään miehen uusimman ohjaustyön, Dominon suosiolla väliin.

Domino on yli kahden tunnin mittainen epilepsiakohtaus vailla yhtäkään taukoa. Vihreänkellertävä kuva, noin 2 leikkausta sekunnissa, Los Angelesin kuuma ilmasto, hikeä, parransänkeä, kamera vinossa, epämääräinen crossfade, huippunopea kamera-ajo, nopeutuksia, hidastuksia, nopeita tv-sarjamaisia zoomauksia, tarkennuksen vaihteluita ja kaikkea muuta. Minkälaisen biografian Domino Harveysta saa aikaan tällaisella tykityksellä. Elokuvan pitäisi ilmeisesti herättää tuntemuksia ja jopa sääliä tätä traagista hahmoa kohtaan, mutta tottapuhuen elokuvan katsottua ei voisi vähempää kiinostaa hänen kohtalonsa tai tarinansa. Päinvastoin.

Kuten jo mainitsinkin elokuva kertoo Domino Harveysta, nuoresta naisesta joka löysi oman paikkansa palkkionmetsästäjien maailmasta. Juoni on yhtä hulabaloota, joista jotkut elementit ovat totta ja toiset taas tarua. Elokuvaan on saatu tungettua kaikenlaisia hahmoja, joista ei saa minkäänlaista otetta. Ainoita järkeväntuntuisia hahmoja ovat Dominon palkkionmetsästäjä kaverit Ed Mosbey [Mickey Rourke] ja Choco [Edgar Ramirez]. Puolessa välissä elokuvasta tuleekin reality-tvtä morkkaava satiiri, kun eräs tv-yhtiö haluaa tehdä realitysarjan Dominon elämästä. Tähän väliin on saatu tungettua Christopher Walken tv-tuottajana, Mena Suvari kälättävänä sihteerinä, kaksi näyttelijää Beverly Hills 90210 tv-sarjasta jotka näyttelevät itseään. Muita hahmoja ovat Delroy Lindon esittämä autovakuutuskauppias Claremont Williams sekä Dominoa haastatteleva Lucy Liun esittämä FBI-agentti Taryn Miles.

Elokuvan raivokas tyyli puree muutaman sekunnin annoksina muuten rauhallisissa elokuvissa, mutta kun tämä tyyli venytetään äärimmäisyyksiin ja yli kahden tunnin mittaan niin se ei enään toimi. Scott suorastaan raiskaa tämän muissa elokuvissa tehokeinona käytetyn, mielenkiintoisen mausteen tarjoamalla sitä pääruokana.

Oma suhtautumiseni pääosaa näyttelevään Keira Knightley vaihteli elokuvan aikana saatanan ärsyttävästä ämmästä, ihan hyvin näyttelevään nuorekkoon. Mielipiteeni hänestä jäi elokuvan loputtua sinne johonkin harmaaseen ja mitäänsanomattomaan välimaastoon ehkä hitusen kuitenkin pakkasen puolelle. Kaikki muut näyttelijät tekevät tuttua perustyötä ilman mitään yllätyksiä. Ainoastaan Mickey Rourke ja Edgar Ramirez saavat minulta positiivista palautetta, Rourke varsinkin näytellessä Dominon rujoa isähahmoa, opettajaa ja ystävää.

Teknisesti elokuva on hyvin toteutettu. Leikkaus, musiikki ja kuvaus on ammattitaitoista, mutta kuten olen jo aikaisemmin siitä tilittänyt, ei piripäistä materiaalia jaksa katsoa yli kahta tuntia selvänä vaikka se olisi kuinka hyvin tehty.