Säpinää Chinatownissa

Kultainen 80-luku, kasari. Syntetisaattorit soivat kovalla ja erikoistehosteet ovat huvittavasti vielä lapsenkengissä. Sankarit ovat häpeilemättä machoja tolvanoita ja neidot aina vaan pulassa. Kaiken tämän ja paljon muuta summaa yhteen John Carpenterin toimintahupailu Säpinää Chinatownissa.

Jack Burton on parransänkinen rekkamies, joka sämpylää pureskellessaankin tihkuu äijähenkeä. Jack heittää ystävänsä lentokentälle tapaamaan tulevaa vaimoaan, mutta voi: tyttö kidnapataan San Franciscon pelottavimman jengin toimesta. Jäljet johtavat kiinalaiskaupunginosaan, josta ei yllätyksiä puutu.

Loputon meluaminen ja mukamas nokkela sanailu astuu tarinan päälle heti alkuunsa. Hahmoja rakennetaan muutaman hassun vuoropuhelun verran. Hahmoja, jotka syntyvät ja kuolevat karkeina karkikatyyreinä. Katsoja tietää ensimmäisistä repliikeistä lähtien roolihahmojen statuksen ja kohtalon: henkilöt ovat jopa yllättävän yksipuolisia ja –ulotteisia.
Mutta. Sekin on selvää, että Säpinää Chinatownissa on rehellisen lapsellista ja vanhanaikaista viihdettä. Carpenter vaihtoi vaihteen -Hyytävästä- -Hervottomaan- sinänsä tyylipuhtaasti. Valitettavasti tämä sähikäinen on ladattu liian täyteen liian monella koukerolla, että pätkä olisi helppoa ja viihdyttävää katsottavaa. Ilmeisesti kuvaushallin kaikki mahdolliset räjähteet, meikit ja tehosteet otettiin elokuvaan mukaan. Pahiksien mahtipontinen patsastelu puolestaan menee myöskin naurettavan puolelle.

Carpenterin vakionäyttelijä Kurt Russell kähisee mukavan yksipuolisesti eräänlaisena vähä-älyisenä Indiana Jonesina. Valkoisessa hihattomassa paidassa vipeltävä risuparta on todellakin stereotyyppinen sankarihahmo, mutta allekirjoittanut ei jaksa hullaantua Russellin esittämään -symppikseen hyvään jätkään-. Kim -Sinkkuelämää- Cattrall puolestaan tyytyy vain olemaan hätääntynyt ja kyselemään loputtomia kysymyksiä.

Säpinää Chinatownissa on sähäkkä muistutus lapsuuden paremmista ajoista. Vaikka elokuva aika sietämätöntä katsottavaa onkin, niin lohduttaudun sillä ajatuksella, että jos raina olisi tehty 2000-luvulla lopputulos muistuttaisi Charlien enkelit 2:sta tai jotain vielä pahempaa. Hyi kamala.