Total Recall

Miksi? Tämä kysymys tuntuu nousevan yhä enemmän nykyaikana meidän arvostelijoiden ja katselijoiden huulille. Kysymykseen on toki helppo vastata kaupallisilla argumenteillä mutta silti se ei tyydytä. Jos jokin tarina on aikanaan ollut menestynyt ja jopa muodostunut omassa genressään klassikoksi niin en näe mitään syytä että se pitäisi tehdä uudestaan. Maailmaan nimittäin mahtuu varmasti tuhansia ja taas tuhansia tarinoita joiden tie ei ole vielä löytynyt elokuvateollisuuden piiriin. Mutta onhan se toki helppoa tehdä vanhalla nimellä ja aiheella elokuva uudestaan sillä markkinointi kun hoituu kuin itsestään. Mutta eipä tästä sitten enempää vaan paneudutaan tähän vuonna 2012 tehtyyn elokuvaan, joka siis todella kantaa samaa nimeä kuin se jolla Verhoeven ja Arnold Schwarzenegger nousivat kaikkien scifi fanien märkiin uniin. Kyseessä on siis Philip K. Dickin kirja ”We Can remember it for you wholesale”, eli kansanomaisesti Total Recall. 

Underworld-elokuvilla itsensä maailmanmaineeseen nostanut Len Wisemanottaakin tähän scifi tarinaan hieman erilaisen lähtökohdan ja vanhan elokuvan twistit eivät aivan osu samoille raiteilla kuin aikaisemmin. Arnoldin manttelinperijäksi Douglas Quadin rooliin on hieman yllättäen lähtenyt Irlannin oma mursu- kulmakarvoilla varustettu Colin Farrell, jonka suoritus hämmentävästi jää jopa Arnoldin karikatyyristä ainakin valovuoden päähän. Tässä siis tuleekin se ensimmäinen asia missä nämä uudelleen filmatisoinnit menevät persiilleen, että luotetaan niin paljon tehosteiden voimaan, että näyttelijät ja tarina kirjoitetaan niin päättömäksi, että vähemmästäkin alkaa kaipaamaan vanhempien elokuvien koukkuja. Toki alkuperäinenkin Total Recall oli oman aikansa ”spektaakkeli”, jossa toiminta korvasi juoniaukkoja, mutta nykymenoon suhteutettuna ero on kuitenkin huima. 

Douglas Quaid on kuitenkin pysynyt samana, ja mies haaveilee muutosta tylsään duunarin elämäänsä virtuualisella muistolla elämästä johon hänellä koskaan ei ollut rahkeita. Muisti-implantit kuitenkin herättävät jotain sellaista jota hän ei odottanut, ja koko maailma kääntyy ympäri niin että tuntuu.Sharon Stonen paikan Lorina ottanut Kate Beckinsalen esitys on jopa jäätävämpi kuin alkuperäisessä ja Beckinsalen esitys on muutenkin onnistunut sillä häntä ei kovin usein nähdä ”pahiksena”.  Sen sijaan Jessica Bielin esittämä yhden ilmeen vastarintataistelija ja Quadin entinen heila on kaikessa korniudessaan hölmö ilmestys. Katsojaa ei missään vaiheessa oikeastaan kiinnosta mitä Bielin esittämälle Melinalle tapahtuu sillä hänen ja Farrellin kemia ei vain toimi.  Tuntuukin siltä että Wiseman ohjaa jälleen enemmän vaimonsa Beckinsalen vartaloa kuin muita henkilöitä. 

Vuoden 2012 Total Recall on kaiken kaikkiaan turha teos. Sen vahvuudet ovat jälleen Blade Runnerin tyyppisessä maailmassa, jonka visuaalinen anti on todella upeata ja Philip K. Dickin maailman kuva hyvinkin tunnistettava. Marsin jättäminen pois on kuitenkin erittäin suuri miinus ja muutenkin tarina vastarintaliikkeestä on lähinnä säälittävä. Scifielokuvien kliseet tuodaan yksi toisensa jälkeen esille ja robottipoliisit ovat lähinnä huono vitsi edellisen elokuvan ohjaaja Verhoevenille. Vauhtia ja toimintaa on enemmän kuin tarpeeksi mutta jännitys on tiessään jos on nähnyt alkuperäisen teoksen. Pongot voidaankin antaa vain visuaalisuuden puolesta niinkuin monessa muussakin nykyaikaisessa scifi-toiminta elokuvassa mutta minkäs teet? Jospa nyt jätettäisiin vähäksi aikaa nämä vielä muistissa olleet elokuvat rauhaan, ja keskityttäisiin uusiin tarinoihin. Tosin RoboCopistakin suunnitellaan re-makea, joten se siitä.