Matti

Matti Nykänen on yksi maailman kuuluisimmista mäkihyppääjistä. Aikanaan hän oli suvereeni luonnonlahjakkuus, joka puolikuntoisenakin pieksi kilpailijansa. Matti on myös Suomen kuuluisin juoppo, jonka sekoiluista olemme saaneet kuulla lehtien välityksellä jo useita vuosia. “Matti”-elokuva kertoo oman surullisen tarinansa tästä urheilijasta.

Minun ikäisilleni ja nuoremmille Matti on varmasti tutumpi viinaan menevänä sekoilijana, kuin urheilijana, joten vaikka elokuva keskittyy pääosin tähän surullisempaan osaan Matin elämästä, niin mukaan on laitettu myös urheilullisia huippuhetkiä, jotta katsoja muistaa myös toisen puolen tästä elävästä legendasta.

Elokuva alkaa ajallisesti suunnilleen nykyhetkestä, Matti istuu vankilassa. Tästä siirrytään sujuvasti kertaamaan Matin elämää 80-luvun lopusta nykypäivään. Kerronnallisesti tarina toimii hyvin, Mäkelä on hyvä ohjaaja ja onnistuu pitämään katsojan otteessaan. Vaikka elokuva on yli kaksituntinen, niin se kantaa loppuun asti, tehden komean alastulon jättäen katsojan ajattelemaan Matin surullista kohtaloa.

“Matti” on karu elokuva, se näyttää kuvan hyväksikäytetystä ja sairaasta ihmisestä, joka tekee lähes mitä tahansa, kun oikein yllytetään. Katsojalle “Matti” luo tunteita myötähäpeästä sääliin, Matti tajuaa lopulta itsekin, että hänen suosionsa mäkihypyn ulkopuolisissa projekteissa johtuu vain ihmisten halusta nähdä hänen tekevän itsestään klovnin. Matin “manageri” Nick Nevada(Franzen) käyttää Mattia surutta hyväkseen tilanteessa, kuin tilanteessa hyödyntäen törkeästi Nykäsen yllytyshulluutta ja lapsellisuutta. Eikä Nevada ole suinkaan ainut hyväksikäyttäjä. Tuntuu, että jokaisen nurkan takaa löytyy aina uusi ihminen tai instituutio, joka yrittää hyötyä Nykäsestä kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Näyttelijävalinnat ovat osuvia. Päähenkilön osalta olisi vaikea kuvitella kenenkään muun suomalaisen olevan yhtä vakuuttava Matti, kuin Jasper Pääkkönen on. Pääkkönen on aiemminkin osoittanut olevansa ammattilainen mm. elokuvassa Paha Maa ja tekee jälleen hyvän suorituksen. Myös Matin valmentajaa “Maisteria” näyttelevä Juha Veijonen tekee loistavan suorituksen ja ensimmäistä kertaa näin Jope Ruonansuun onnistuvan näyttelijänä omassa roolissaan tissibaarin omistajana. Peter Franzen tekee kohtalaisen työn managerina, mutta molemmat Matin vaimot jäävät kovin ohuiksi hahmoiksi, tosin Mirvaa näyttelevä Elina Knihtilä on ainakin kovasti esikuvansa Mervi Tapolan näköinen ja oloinen.

Tuotantoyhtiö Solar Films pääpirunaan Markus Selin on taas onnistunut luomaan toimivan konseptin, jolla varmasti tehdään tuhottomasti rahaa. Niin, on jokseenkin hassua, että Matti Nykäsen hyväksikäytöstä kertovalla elokuvalla tehdään taas paljon rahaa joillekkin aivan muille, kuin Matille itselleen.