Bad Luck

Tom DiCillon ohjaama ja käsikirjoittama Double Whammy (ainakin Makuunista vuokrattavissa DVD:ssä lukee muuten Bad Luck) on aikamoinen pettymys siitäkin huolimatta, että elokuvan roolitus on onnistunut erinomaisesti. Päärooliin Double Whammyssä eksyi Denis Leary, lähinnä sivuosien näyttelijänä tunnettu mies, jonka tunnistaa kasvoista, muttei nimestä. Mukana keimailee aina niin hyvältä näyttävä Elizabeth Hurley ja ihan hauskan pikkuroolin tekevä Steve Buscemi talonmiestä näyttelevän Luis Guzmánin ohella. Vilahtaapa pienessä sivuroolissa myös Chris Noth, joka on varmasti monelle tuttu Kovasta laista tai Sinkkuelämistä.

Niin, roolitus onkin siis ainoa asia, mikä Double Whammyssä on onnistunut. Muutamia hetkiä lukuunottamatta elokuva onkin kuin pahaa unta, josta tahtoisi vain herätä. Elokuvan alun parodisen, kahvilassa tapahtuvan, verilöylyn jälkeen DiCillo on kirjoittanut outoja draamaallisia elementtejä, eikä katsojalle jää oikein tilaa muulle kuin ihmettelylle, että missä kohdassa pitäisi oikein nauraa. Double Whammy onkin oikeastaan eriskummallinen draaman, komedian ja toiminnan sekoitus, jossa ei oikeasti ole mitään punaista lankaa. Learykin on pääroolissa lähinnä säälittävä, Hurley ylinäyttelee elokuvan konseptiin nähden, eikä Keith Nobbsin ja Donald Faisonin käsikirjoittaja-kaksikosta ole koomikoiksi, koska heidän keskinäinen kemiansa muistuttaa lähinnä kuumaa koiraa ilman makkaraa ja sämpylää. Sen sijaan Steve Buscemi ilahduttaa ainakin jollain tasolla kaapista pois yrittävänä etsivänä ja Luis Guzmán jaksaa tuoda hieman ilmettä tähänkin tekeleeseen omalla karismallaan.

Muuten DiCillon elokuva on sekava, jopa kaaottinen kokonaisuus, mikä kannattaa ehdottomasti jättää katsomatta. Käsikirjoituskin tuntuu välillä niin lapselliselta, että katsojaakin alkaa hävettämään, eivätkä asiaa auta muutamat kohtaukset, jotka tuntuvat lähinnä huonosti improvisoiduilta. Vaikka Learyn ja Hurleyn välillä kemia tuntuukin toimivan välillä jopa hyvin, niin ei parista rakkaudenomaisesta katseesta koko elokuvaa synny. Tuloksena onkin katsojaansa vieraannuttava, outo ja täysin näkemystä vailla oleva elokuva, jonka kunnollista alalajiakin on hyvin vaikea määrittää.