Shakaali

Shakaali on remake elokuvasta nimeltä “Shakaalin päivä”, ja vieläpä Hollywoodin kääntämä sellainen. Usein hollywood-uusinnat elokuvista ovat osoittautuneet vähintäänkin melkoista kuraa sisältäneiksi, mutta mieltä lämmittävästi, Shakaali ei kuitenkaan muodostunut aivan täydelliseksi flopiksi, antamistani pisteistä huolimatta.

Elokuvan juoni on oikeastaan vain ajankohtaan sovitettu päivitys alkuperäisestään. Bruce Willis esittää “Shakaalia” – palkkamurhaajaa, jolla ei ole omaa henkilöllisyyttä. Hän tappaa, ja vain suurista summista kahisevaa. Richard Gere esittää vastaavasti irlantilaista IRA:n terroristia, joka sattuu tietämään jotain tästä mysteerisestä shakaalista. Piru pääsee kuitenkin irti, kun FBI Venäjän tiedustelupalvelun kanssa tekee iskun mafian päämajaan. Ammuskelussa kun sattuu kuolemaan itse ison pomon veli. Ja kun pomo haluaa vain parasta työtulosta, shakaalille löytyy keikka. Hänen on murhattava eräs Yhdysvaltain korkea-arvoisimmista henkilöistä. FBI saa vihiä asiasta, muttei kuitenkaan tiedä kohdetta. Ja ainoa tapahtuman estämään pystyvä on IRA:n kakkuaan suorittamassa oleva terroristi, joka on tietenkin myös otettava messiin. Alkaa hiostava jahti miestä, jolla ei ole mitään menetettävää, vastaan.

Elokuva ei juonensa osalta eroa paljoakaan Bruckheimerin tuotoksista, eikä aiheuta täten myöskään harmaita hiuksia katsojilleen. Bruce Willis tekee jälleen kerran hyvän roolisuorituksen vaihteeksi elokuvan pääpahiksena, palkkamurhaajana nimeltä shakaali. Richard Gere vastaavasti epäonnistuu roolissaan täydellisesti, jääden melkein kokonaan ilman huomioita ja katsojien sympatioita koko elokuvassa. Kyseessä on varmaankin yksi hänen uransa vaisuimmista roolisuorituksista. Jopa Geren irkku-aksenttikin katoaa henkilöhahmon mielenkiinnon mukana. Ja kun aksenteista puhutaan, on myöskin mainittava Diana Veronan “venäläinen aksentti”, millä tuntui olevan lähinnä koomisia vaikutuksia katsojaa kohtaan.

Musiikista ei jäänyt oikein minkäänlaista kuvaa. Pauketta ja jympytystä Hollywoodin tyyliin, on ehkä parasta kuvaamaan elokuvan soundtrackia mahdollisimman kattavasti.

Shakaali on onnistunut uusintaversioksi. Se tarjoaa viihdettä täydellä rahalla katsojalleen siksi reippaaksi kahdeksi tunniksi, minkä se sattuu kestämään. Elokuva pysyy koko ajan hyvin liikkeellä pitäen katsojansa mielenkiinnon yllä hyvin. Kyseessä ei ole elokuvallisesti kuitenkaan läheskään täydellinen tapaus, mutta viihteellisesti sen arvo on sitäkin suurempi. Shakaali onkin mainio elokuva perjantai-illan ratoksi, tai muuten vain kaveriporukassa katsottavaksi, mutta muuten maku jäi melko laimeaksi ja elokuva luultavasti painuukin unholan maille nopeasti odottamaan seuraavaa katselukertaansa.