Mr. & Mrs. Smith

Doug Liman, mies mainion Swingers-elokuvan takana. Mies ohjasi myös elokuvat hyvän rikoskomedian Go ja euroopanmakuisen juoksentelutrillerin Bourne Identity.

Heti kun uralla menee hienosti ilman kaupallisia vaikutteita on kyseinen lupaus pakko valjastaa säälimättömän Hollywood-silppurin käyttöön. Laitetaan 100 miljoonaa dollaria budjettiin sekä kaksi kuuminta, 25 milj dollaria roolista vaativaa tähteä pääosiin. Lisätään älyvapaaseen romanttiseen tarinaan ammuskelua automaattiaseilla, autotakaa-ajoja BMWillä, läheltäpiti tilanteita, muovisia tietokone-efektejä, synkkaava teknomusa, räjähdyksiä, paskaa huumoria ja kaikkea muuta trendipilailua niin saadaan aikaan viihdyttävä, kömpelö, komea, mutta iljettävän ontto Mr. & Mrs. Smith.

Finnkino.fi kuvailee elokuvan juonta seuraavasti: “John ja Jane Smith ovat tavallinen pariskunta, joka elää yllätyksettömässä avioliitossa. Heillä on kuitenkin salaisuutensa: toistensa tietämättä he kumpikin ovat legendaarisia palkkamurhaajia. Valitettavasti pariskunnan osapuolet työskentelevät kilpaileville järjestöille, ja kun totuus tulee ilmi, John ja Jane joutuvatkin toistensa tähtäimiin”.

Elokuva on toki hieno. Kai sadalla miljoonalla dollarilla nyt hienon elokuvan saa kuka vaan mistä vaan. Tekijöitä on toki nimekkäitä kuten vaatesuunittelija Michael Kaplan, jokaiseen mahdolliseen Hollywood-rainaan edes jonkinlaista musiikkia tusaava John Powell, ja sitten Jugoslaavialainen (Eurooppalainen!!!) kuvaaja Bojan Bazelli (Kalifornia ja The Ring) ja Hollywood-rainojen leikkaajan Michael Tronick (S.W.A.T, Eraser, The Scorpion King, Volcano yms).

Osaaville ihmisille on rahaa annettu, mutta tarinoitsija Simon Kinberg (xXx 2 sekä X-Men 3) on aivan täysin kujalla ja niin on hänen kirjoittama tarinakin.

Stoori sisältää kaikki kliseet mitä maailmasta löytyy. Hauskoja kohtauksia on koetettu vääntää ihmisten potkimisesta ja ampumisesta, joka ei naurata kuin kaikkein pinnallisimpia katsojia. Frendit-tyylinen sohlaaminen ja sähellys ei sovi Brad Pittille, joka tekee sitä onneksi vain pikkusen. Ainoa niin sanotusti oikeasti huvittanut kohta on lopun käsittämättömän ostoskeskusbaletti-hylsyjenkeräämisoopperan väliin pamahtava hiljainen ja rauhallinen hissimusiikkikohtaus, joka kestää muutaman sekunnin, katkaisten sen tappiinsa asti tyylitellyn väkivaltasirkuksen, joka alemmissa kerroksissa raivoaa. Hetki on väkisin väännetty, mutta siltikin parasta mitä tästä päristelystä irtoaa.

Elokuva on kertakäyttökamaa. Ei DVDn arvoinen, teatterissa varmasti popcornien kanssa alas menevä (viinan kanssa ylös tuleva) tekele. Hienosti tehtyä, muka-hauskaa, kallista ja väkivaltaista paskaa.